Meitsi on odottanut tätä hetkeä melkein kolme vuotta.

Pitkä tarina pähkinänkuoressa: Nelisen vuotta sitten elämässäni alkoi vuosikausia kestänyt synkkien tapahtumien ketju, joka meinasi haudata alleen. Tämän kaoottisen myrskyn keskellä on ollut myös hiljaista, sillä kaikkein vaikeimmassa tilanteessa otin aikalisän. Pysähdyin kuukausiksi miettimään diippejä eksistentiaalisia kysymyksiä sekä olemassaoloni tarkoitusta.

Innokkaan Vasemman Käden Polun adeptin tavoin, pohdiskelun jälkeen siirryin teoriasta käytäntöön eli ajatuksista tekoihin. Parin vuoden tietoisen elämänhajoittamisen tuloksena olen nyt vapaa yhteiskunnan asettamista – ja itse huomaamatta kasaamistani – ei-toivotuista sekä ei-enää-elämääni-sopivista velvoitteista, kaavoista ja sosiaalisista piireistä. Nyt olen vapaa tekemään juuri sitä, mitä itse haluan tehdä. Vapaa menemään sinne, minne nenä näyttää ja silloin, kun se minulle sopii.

Mutta mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?

Sitä, että ainakin tämä ja ensi vuosi on varattu seikkailuille, vastausten etsimiselle, minulle rakkaiden ihmisten näkemiselle ja auttamiselle, matkailulle, uusien ihmisten tapaamiselle, kaiken maailman yllätyksille ja sille perhanan MMA-TREENILLE.

Ja myös kirjan kirjoittamiselle.

Elämä ei ole ainoastaan arjesta selviytymistä

Suunnitelmat elämässä ovat parhaimmillaankin vain karkeita suuntaviivoja, sillä elämä ei yleensä paljoa välitä keinotekoisesta kontrollintarpeestamme. Tulevaisuus on meillä kaikilla hämärän peitossa juuri siksi, että jokainen voisi tehdä löytöjä sekä oivalluksia uskaltamalla mennä eteenpäin, tekemällä vaikeitakin valintoja ja oppimalla virheistä.

Mutta niitä virheitä pitää ensin tehdä, ennen kuin niistä voi todella oppia. Holhousyhteiskuntamme on vienyt kansalaisiltaan oikeuden tutustua itseensä, ajatuksiinsa ja tietoisuuteensa. Henkilökohtainen valta tehdä päätöksiä oman elämän suhteen, siihen kuuluva vastuu ja virheiden tekeminen ovat ihmisenä kasvamiselle välttämätömiä prosesseja, kauniita sellaisia. Suomessa status quo tarjoaa tämän itsemääräämisoikeuden tilalle valmiiksipureskellun, korruptoidun ja piilopoliittisen farssin, jota perin tragikoomisesti koulutus- ja oikeusjärjestelmäksi kutsutaan.

  • Et ole tällä tyhjyydessä pyörivällä, uskomattoman kauniilla ja kiehtovalla planeetalla siksi, että sinun tulisi tuottaa voittoa jonkin yrityksen johdolle, kiitollisena pöydältä tippuvista murusista ja ”hyvinvointiyhteiskunnan” sinulle lahjoittamasta masennuksesta.
  • Et ole tällä planeetalla siksi, että jättäisit kaikki kivet kääntämättä ja sydämesi äänen kuuntelematta, koska pelkäät liikaa sen pöydältä murusia tiputtelevan oppilaitoksen / viraston / yritysjohdon sanktioita.
  • Et ole tällä planeetalla siksi, että antaisit ympärilläsi olevien pelokkaiden laumasieluisten tuttavien / ystävien / sukulaisten vakuuttaa sinulle että sinusta ei ole mihinkään, tai ettei sinun kannataisi keikuttaa venettä liikaa kyseenalaistamalla kahdeksasta-neljään-sit-viikonloppu-kännissä-ja-krapulassa-töihin -tyylistä harmaata elämän irvikuvaa, jota kunnon kansalaiselta edellytetään.

Virastot, fuck off. Virkavalta, fuck off. Oikeasti.

Osoitteeni on nyt Poste Restante joten lykkyä tykö vaan poliisillekin minua paikantamaan, jos LOHARI.NET -touhuiluni alkaisivat jossain vaiheessa tätä vuotta kiinnostamaan (uskon nimittäin vahvasti, että näin tulee käymään). Yhteiskunnan lait ja kulttuurisidonnaisuudet eivät ole minulle enää minkäänlainen auktoriteetti – eivätkä ne edusta minulle mitään moraaliin tai eettisyyteen liittyvää, paitsi korkeintaan noiden asioiden antiteesiä.

Hyppy tyhjän päälle zenin ja antinomismin hengessä

Valheellisen Babylonin kahleet on nyt murrettu ja on aika astua todellisen esoteerisen Babalonin porteista sisään. Bābil tarjoaa asukeilleen äärimmäistä elämysmatkailua; siellä voit hypätä vaikka benji-hypyn ilman köyttä Baabelin norsunluisesta tornista, sukeltaen suoraan Lilithin luolaan ja epäjumalten hämärään.

Tiedän täysin, minne haluan elämässäni mennä ja päästä. Mutta reitti sinne on kysymysmerkki, aivan kuten pitääkin. Ensi vuodelle on buukattu pari festarikeikkaa, mutta sen lisäksi minulla ei ole yhtikäs mitään aikatauluja, ei yhtikäs mitään velvotteita, ei yhtikäs mitään maata / kaupunkia / paikkaa, missä pitäisi olla. Aika päräyttävä fiilis.

Tänään myös ikuisuuksiin venähtänyt vapaaotteluhaasteeni lähti kunnolla käyntiin. Tulevasta henkisestä ja fyysisestä koitoksesta kirjoitan kyllä niin paljon täällä blogissani, että siitä ei tähän väliin enempää.

Ja saa näitä latuja kulkea perässä muutkin. Toivottavasti tulevat dokumentointini rohkaisisivat muita haastamaan omaa ajatteluaan ja tekemään niitä muutoksia. Suosittelen lämpimästi, että kyseenalaistat ja arvioit uudelleen lähestulkoon kaikki mahdolliset sisäiset ja ulkoiset rakenteet elämässäsi. Minä päätin systemaattisesti rikkoa ne kaikki, sitä mukaa kun niitä löysin, ja nyt olen kasaamassa sirpaleista omannäköistäni sielunmaisemaa. Mutta näin pitkälle ei jokaisen tarvitse tietenkään mennä. Pääasia ja pointti on se, että tulisit tietoiseksi niistä näkymättömistä langoista, joiden mukaan arvomaailmasi, käyttäytymisesi, maailmankuvasi ja valintasi muodostuvat. Vasta silloin voit alkaa kunnolla elämään sitä sinun ikiomaa tarinaasi.

Varmaan tulikin jo selväksi, mutta minulle tämä hetki on iso tienristeys. Kenties isoin ”puhtaalta pöydältä aloittaminen”, mitä tulen koko elämässäni tekemään. Kaikkien haasteiden, vaikeuksien ja loputtoman odottelun jälkeen tuntuukin hurjalta  vihdoin todeta: on aika aloittaa uusi elämä.

Voi kun pystyisit jotenkin tuntemaan, kuinka onnelliseksi tämä uusi (ja aika pirun kallis) vapauteni minut oikein tekee. Uusia kujeita, uusia ihmisiä, uusia maisemia ja uusia maailmankolkkia… synnyinoikeutemme on tuntea juuri tämä vapauden- ja seikkailuntunne sekä onnellisuus joka päivä. Vaikka uskottelisit itsellesi toisin, kaksi kertaa vuodessa pari viikkoa jossain turistihelvetissä ei ole sama asia. Ja sisimmässäsi myös tiedät tämän. Hitto vie, uskalla ottaa itsellesi takaisin se synnyinoikeus, joka sinulta on riistetty!

The king is dead, long live the king

En osaa enää tätä juhlallisemmin todeta, että vanha on kuollut ja uusi sykli on jälleen alkanut. Goodbye sweet dreams ja hyvästi kaikki ne, jotka kuuluvat menneisyyteen… hymyillään kun tavataan. 🙂

Vajaat neljä vuotta sitten elämässäni alkoi synkkä vaihe, jonka nyt julistan päättyneeksi.

I’m gonna be Iron like a Lion in Zion.

Pin It on Pinterest