Suurellinen otsikointi blogissani jatkuu, ja aivan oikeutusti. Ravintoon ja hyvinvointiin liittyvä remonttini on itse asiassa niin laaja, että tämän kirjoituksen tarkoitus on vain jotenkin jäsentää itselleni ne osa-alueet, joita tulen tulevissa teksteissäni käsittelemään lisää. Asiaan. Vaikka minulla on nälkä, voin suorastaan pahoin kun ajattelenkin sitä moskaa, mitä jääkaapista tällä hetkellä löytyy. Kuten eräs zen-opettajani – eli täällä mummolassa asuva, artikkelikuvassa ja somessakin esiintyvä Nessa-kissa – repii saaliinsa kappaleiksi ilman armoa, revin itseni säälimättömästi irti siitä mukavuusalueesta, johon olen ravinnon suhteen asettunut.

Minusta tuntuu kertakaikkiaan siltä, että ei ole mitään järkeä pyrkiä fyysisen kuntoni tai tavoitteideni kanssa mihinkään, ennen kuin tämä ravintoasia on oikeilla raiteilla. Köyhyydestäni johtuen joudun kiltisti syömään jääkaapin ensin tyhjäksi, mutta sen jälkeen joka ikinen asia, minkä syön taikka juon, joutuu läpäisemään hyöty/haitta-kiirastulen ja kaunistelemattoman ravintoarvojen tarkastelun.

Yhteiskuntakaan ei tee tällaista päätöstä köyhälle helpoksi; kuluneella viikolla jouduin taipumaan rahanpuutteelle ja syömään nälkääni vaaleaa leipää ja muita hiilihydraatteja, täten pilaten aloittamani glykogeenivarastojen tyhjennyksen. Mutta tahdon osaltani olla näyttämässä esimerkkiä siitä, että rahan puute ei estä ketään elämästä terveellisesti ja loppupeleissä kyse on henkilökohtaisesta ratkaisusta.

Jokaisen on vain priorisoitava asia tarpeeksi korkealle.

EI LISÄAINEILLE, EI TEHOTUOTANNOLLE

Uskallan väittää, että tiedän ravinnosta jonkin verran. Kuluneen vuosikymmenen ajan jooga-, meditointi- ym. elämäntapojeni seurauksena olen lukenut myös ravintoon liittyvää kirjallisuutta ja olen kokeillut erilaisia lähestymistapoja aktiivisesti. Olen ollut kasvissyöjä, vegaani, raw food -vegaani, olen ollut vuosikausia pescovegetaari. Kuriositeettina mainittakoon, että se sama mystinen mullistus pari vuotta sitten jonka takia olen nyt tyhjän päällä puhumassa kannabiksen puolesta, sai minut myös aika erikoisesti lopettamaan vegetarianismin ja syömään jälleen lihaa.

Tarkoitukseni EI kuitenkaan ollut, että ostaisin halpoja jauhelihapihvejä, kananugetteja ja grillimakkaroita kuten nyt!

Mutta myöskään se, että ostaisin Prismasta omenoita eineksien sijaan ja kuittaisin asian sillä, ei ole vielä autuaaksitekevä peliliike. Tällä hetkellä juon kalorittomia Stevialla makeutettuja mehuja joiden lisäaineet epäilyttävät, käytän polttamani kannabiksen mikserinä teollisesti prosessoitua tupakkaa, juon MCT-öljyllä ja niittyvoilla höystetyn Bulletproof-kahvini käyttäen halvimpia prosessoituja kahvimerkkejä. Vihersmoothieissa käyttämäni kasvit, hedelmät ja vihannekset ovat ravintoarvoiltaan kuin haamuja luomuvaihtoehtoihin verrattuna. Vesi, jota koitan juoda kolme litraa päivässä, on yleensä hiilihapotettua, kaupan hyllyllä muovipullossa seissyttä ja sisältää synteettisiä, kunnolla imeytymättömiä mineraaleja. B- ja D-vitamiiniravintolisät, joita nyt syön, ovat synteettisiä versioita ja voivat jopa estää luonnollisten B-vitamiinien imeytymisen.

Suurin osa näistä on näennäisestä haitattomuudestaan/terveellisyydestään huolimatta (tupakka ei tietenkään ole näennäisesti haitaton) suorastaan myrkyllisen käsiteltyä roskaa.

Valmisruoat, makeiset ja mäkkärin eväät on suunniteltu aktivoimaan aivojen mielihyvä- sekä palkintokeskuksia suhteettoman paljon, eikä luonnollinen reaktiomme ole taistella sitä vastaan. Kyseessä on vaikea sisäinen uudelleenohjelmointi, mutta sitäkin tärkeämpi.

KASVIKSIA, LIHAA JA VIISI HYVINVOINNIN KULMAKIVEÄ?

Teollinen lihantuotanto on iso ongelma. Kannabiksen kieltolain ohella se on isoimpia epäkohtia yhteiskunnassamme. Mutta ainoastaan moraalinen ja eettinen argumentointi ei vielä kerro meille, mitä ravinteita tarvitsemme, ja missä muodoissa.

Koen, että pystyn katsomaan omaa ravintotilannettani tasapainoisesta lähtökohdasta. Ruokavalioon liittyen on tärkeää erottaa biologiset sekä eettiset perusteet toisistaan ja kannattaa myös tosissaan tarkkailla sitä, mikä saa kehosi voimaan hyvin ja mikä ruoka tuo vain hetkellistä mielihyvää pitkäaikaisten haittojen kera.

Kenties en lopeta lihansyöntiä, mutta koska joka tapauksessa teen radikaaleja muutoksia syömäni ruoan suhteen, tulen kiinnittämään paljon huomiota mahdollisesti syömäni lihan valmistukseen, kasvatusoloihin ja käsittelyyn. Mutta tästäkin lisää tulevissa kirjoituksissa.

Olen jaotellut karkeasti viiteen osa-alueeseen ne tärkeimmät ja isoimmat kokonaisuudet, joiden olen kokenut vaikuttavan stressittömyyteen ja hyvään oloon:

  • ravinto
  • liikunta
  • uni
  • hengittäminen (kuulostaa vähän hassulta, tiedän)
  • tuttavapiiri (ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä)

Näistä ravinto ja uni ovat äkkiä ajateltuna varmaan tärkeimmät. Tai no, ei näitä kyllä voi tärkeysjärjestykseenkään laittaa, vaan kaikki näistä ovat osa sitä uskomatonta psykosomaattista bakteeriyhdyskuntien asuttamaa kokonaisuutta nimeltä ’ihminen’.

ZEN-MIELI, ALOITTELIJAN MIELI

Uskon, että jokaisen kannattaa ympäröidä itsensä positiviisilla ja kannustavilla ihmisillä. Koska näiltä ihmisiltä kannattaa myös oppia uutta, kysyn nöyrästi neuvoa ystävältäni Jussi Ahteelta tässä ravintoasiassa ja siinä, kuinka eliminoida lisäaineet ja prosessoitu ruoka kokonaan. Jussi on henkilö, kehen luotan täysin, ja tässä asiassa uskon hänen pystyvän auttamaan minua paljonkin. (Mainittakoon, että vaikka Jussista ja hänen ajatuksistaan kenties siis kuullaan hieman tässäkin blogissa, kirjoitukseni eivät tietenkään edusta hänen näkemyksiään millään tavalla.)

Jussi Ahteella on muutenkin paljon mielenkiintoista sanottavaa yhteiskunnasta sekä elämästä, ja hyppäänkin täysillä mukaan komppaamaan Jussin positiivisuuskelkkaa matkalla kohti muutoksia, todellista sisäistä hyvinvointia ja onnellisuutta.

Ravinnon tärkeyttä hyvinvoinnin, terveyden, motivaation ja koko elämän suhteen ei voi mitenkään yliarvioida. Stoppi välinpitämättömille ruokailutottumuksille on elämässäni ylivoimaisesti tärkein päätös, jonka voin tällä hetkellä tehdä. Seuraa blogiani ja tulet myös näkemään, kuinka tällaiset muutokset heijastuvat – tai eivät heijastu – ihmisen hyvinvoinnissa. 🙂

Pin It on Pinterest