“Die the way you lived, all of a sudden, that’s the way to go. Don’t drag it out.

Living like that doesn’t mean a thing.”

 

–Clark Gable, Manhattan Melodrama

(English version at the end of the post.)

Kannabiskansan oma pahis

Viime aikoina katsomissani elokuvissa on kaikissa ollut gansteri- ja/tai huumausaineteema. Viimeisin niistä oli loistava Public Enemies vuodelta 2009. Johnny Deppin hahmossa kiteytyy aika hyvin se, mitä uusi ammattini itselleni edustaa – henkilökohtaista vapautta sekä irtautumista byrokraattisesta järjestelmästä. En tietenkään ryöstä pankkeja John Dillingerin tapaan, mutta myös minua kutsutaan monelta suunnalta eräänlaiseksi ”pahikseksi”.

Jos pyrkimys auttaa vakavasti sairaita pieniä lapsia, kipupotilaita ja terminaalivaiheen syöpäpotilaita tekee minusta pahiksen, olkoon niin.

Näen myös paljon paskanpuhumista ja kritiikkiä selkäni takana toisten suomalaisten kannabisaktivistiryhmienkin taholta. Tehdäänpä taas eräs asia selväksi; kritiikki tulee ainoastaan siitä syystä, että tässä maassa ei näkemäni perusteella ole ollut visionääristä johtamista kannabiksen puolesta lainkaan. Nyt on, ja jotkut pitkäaikaiset kannabiskonkarit kokevat ilmeisesti menettävänsä kasvonsa, kun uusi nousukas pistääkin asioihin vauhtia.

Mutta lääkekannabisepäkohdan aiheuttama inhimillinen hätä maassamme on yksinkertaisesti liian tärkeä asia käytettäväksi egoiluun ja pätemiseen. Pitäisi kumarrella ja nuoleskella ”kokeneempia” ja jauhaa tyhjää paskaa, tekemättä asioille konkreettisesti mitään.

Jos Suomen hallitus ja lääkärikunta pyrkivät ehdoin tahdoin estämään potentiaalisesti tehokkaimman ja sivuvaikutuksiltaan miedoimman hoitovaihtoehdon ainoastaan lääkeyritysten voiton maksimoimiseksi, olen YLPEÄ siitä jos minut nähdään tässä farssissa pahiksena tai mustana lampaana.

Mielestäni Suomi jopa tarvitsee potilasjärjestön puheenjohtajan, joka uskaltaa liata kätensä kentällä poliittisen hölynpölyn sijaan. Mikään ei muutu, jos oma aikaansaamattomuus perustellaan loputtomiin huolella ”uskottavuudesta”.

Siltojen polttaminen takanani, vihollisten hankkiminen ja tämän korruptoituneen yhteiskunnan viholliseksi päätyminen… en voisi unelmoida paremmasta ammattista, sillä tiedän tismalleen mitä haluan ja kuinka menetellä. Tämä on unelma-ammattini ja rakastan joka ikistä työpäivääni. Vuoden vaihtuessa olen puoli-lainsuojaton CBD- ja lääkekannabisdiileri / salakuljettaja ja hankin elantoni tekemällä TÄYSIN sitä mitä haluan, TÄYSIN omilla ehdoillani ja olemalla TÄYSIN oma pomoni.

Tämä kaikki on tottakai vain pohjatyötä jollekin paljon suuremmalle. ”Unelman eläminen” on se itse prosessi, jolla sitä unelmaa kohti mennään. Oma sateenkaaren pääni on jo näkyvissä ja olen parhaillaan sitä kohti menossa. Tämä on ensiaskel ja kaikki mitä tästä seuraa on rakennettu omin käsin, verta, hikeä ja kyyneleitä säästämättä.

Loharia rakentaessani olen oppinut sen, mitä sanonta ”työ tekijäänsä kiittää” todella tarkoittaa. Kaikki unelmat ovat toteutettavissa ja pitkäjänteisyys lopulta palkitaan.

Ken tietää, ehkä tämä johtaa siihen, että ensi vuonna minäkin väistelen luoteja ja olen pakomatkalla 30-luvun ganstereiden tapaan? Ehkä en sittenkään, mutta muutos tehdään, mitä tahansa se vaatiikaan.

Mitä tahansa.

 

T.


Make way for the bad guy

The movies I’ve been watching lately have this gangster / drug theme in them.

The latest being the excellent Public Enemies from 2009. Depp’s character summarizes pretty much what my new job represents to me – personal freedom and separation from the bureaucratic system. Unlike John Dillinger, I don’t rob banks but I too am being called ”the bad guy” from many directions.

If the intention of trying to get help for severely ill small children, terminally ill cancer patients and chronic pain patients makes me a bad guy, then I embrace it.

I see a lot of shit talking and critique behind my back, even among some other Finnish cannabis activist groups. And let me tell you something right now; that critique comes solely from the fact that there has not been any visionary leadership in the cannabis cause in Finland. Now that there is, some long-time activists feel that it’s showing how inefficient they are.

But this cause concerns the lives of children and severely ill people and it’s too important to use as a tool to feel important.

Especially if the government and the medical association are trying to keep the potentially most effective and side-effect-free treatment unavailable only to secure profits for drug companies, I’m PROUD to be the bad guy in this farce.

I think Finland actually needs a bad guy, a head of a patient organization who is not afraid to get his hands dirty on the field, instead of political diplomatic nonsense which just keeps things the way they are.

Burning all bridges, making enemies and becoming an enemy of this corrupt slavery system and status quo… I couldn’t ask for a cooler job, I know exactly what I want and this IS my dream job. I love every day I’m doing this. By the end of this year I’m a half-outlaw smuggling CBD and medical cannabis and I’m making a living doing EXACTLY what I love to do, COMPLETELY on my own terms and being COMPLETELY my own boss.

This is, of course, a mere birth for something much larger. ’Living the dream’ is the actual process of getting there, and I’m heading towards the end of my rainbow. This is the first step and everything that will follow, I’ve built with my own blood, sweat and tears. Now I finally understand the rewards of hard work. It truly pays off.

Who knows, perhaps this leads me next year to dodge bullets and be on the run like these gangsters from the 30’s? Probably not, but I’ll do whatever it takes to actually shove the change in motion.

Whatever it takes.

 

T.

Pin It on Pinterest