Tämä päivä lähti kokonaan lapasista: koko yö kirjoitushommia ilman unta, aamulla kaikki ne kirjoitukset menivät vahingossa kankkulan kaivoon koska ei macbook jumiin eikä varmuuskopioita… sitten loputkin suunnitelmat ulos ikkunasta, sillä Siiri-mummoni oli yöllä viety akuuttiosastolle, ja riensin heti taksilla maaseudulta Kuopion yliopistolliseen sairaalaan.

Ehdin Ruotsista mummoa taas näkemään mutta ikävästi vaikuttaa siltä, etten pysty häntä enää kotiseudullaan käyttämään. Kerroin kuulumiset ja että Nessa-kissa siellä pärjää hyvin ja pitää mökin pystyssä. Ironista on se, että juuri kun kirjoitin aamulla allaolevaan tekstiin siitä, kuinka muinoin vietin kuukausia joka päivä sairaalassa vierailuiden muodossa, niin saman tien sen kirjoitettuani olenkin KYS:issä, sairaalasängyn vieressä mummon melkein-kuolinvuoteella. Olen itse täysin rauhassa asian suhteen, miksi en olisi? Kerroin Siiri-mummolle, että alettuani elämään omilla ehdoillani ja tekemään vain asioita joita rakastan tehdä, minusta on tullut onnellinen mies. 🙂

Mutta asiaan. Yhdeksän päivää MMA-rääkin alkuun. Tänään otin jälleen tavaksi päivittäisen vihersmoothien kulauttamisen kupoliin ja pitkän, pikän tauon jälkeen aamuisin meditoinnin, molemmat aika varovaisella annostuksella tosin. Kaavailen myös jonkinlaista alustavaa treeniohjelmaa (joka todennäköisesti muuttaa muotoaan paljonkin) tulevan 12 kuukauden ajaksi. Huomenna vuorossa on alkaa juomaan päivittäin about kolme litraa vettä.

Kirjoitin eilen viime vuosien tapahtumista avatakseni tämänpäiväisen kirjoituksen sanomaa. Syöksykäämme takaisin aiheeseen saman tien.

”Ja kun katsot kauan pimeyteen, katselee myös pimeys sinuun.”

Tarkastellaan hetki näitä aiemmin mainittuja takaiskuja hieman tarkemmin:

Koska minulle oli sattunut jo aiemmin elämässäni vaikka minkälaista, osasin olla läsähtämättä kokonaan turvalleni ja sen sijaan tipahdin kohtalon iskemästä maksakoukusta vain polvilleni. Ja vaikka monella lukijalla on varmasti menneisyys tai nykytilanne, jollaista en osaa edes kuvitella, jollekin toiselle vastaavat traumaattiset kokemukset – sinun tai minun – olisivat olleet hyviä syitä luovuttaa monenkin asian suhteen.

Koen, että kaikki tuon jälkeen kasautuneet vaikeudet ja pitkä burnout-suon läpi rähmiminen oli eräänlainen koe elämältä matkalla kohti MMA-tavoitettani. Kuten melkein aina, jonkin uuden asian aloitettuasi elämä tulee testaamaan motivaatiotasi ja eteesi tulevat esteet kysyvät sinulta: ”Haluatko tätä asiaa tarpeeksi, jotta jaksat kahlata kaiken tämän läpi ja silti haluta vielä sitä samaa alkuperäistä asiaa? Hyvä, sillä sen jälkeen itse urakka ja ne varsinaiset haasteet ovat sinulla vasta edessä.”

Ja tässä sitä nyt ollaan; pystyssä jälleen, sama alkuperäinen tavoite kiikarissa. Elämän iskuista kanveesiin hetkeksi vaipuneena, mutta en missään vaiheessa lyötynä tai uskoani tulevaan menettäneenä.

Millään muulla ei lopulta ole väliä kuin sillä, että nouset aina vaan ylös, takaisin jaloillesi. Ihan vaikka piruuttasi.

Positiivisen ajattelun tärkeydestä

Voisin halutessani nähdä pari viime vuotta täynnä pettymyksiä, epäonnistumisia, huonoa tuuria, luottamuksen pettämistä, turhia toiveita, turhia odotuksia, ja vielä huonompaa tuuria. Voisin helposti valittaa elämälle: ”En ansainnut mitään tästä, miksi juuri minulle piti käydä näin? Juuri kun asiat olivat hyvin.”

Sen sijaan teen tietoisen valinnan, ja näen kyseisen ajanjakson elämässäni kultaakin kalliimpana materiaalina omalle kasvulleni ihmisenä, nimenomaan kaiken tapahtuneen ansiosta. Mitä vaikeampiin tilanteisiin joudut menemään, sitä enemmän osaat arvostaa hyviä aikoja. Mitä enemmän jotain asiaa tarkastelet, sitä paremmin pystyt ymmärtämään myös sen vastakohdan. Dualistisuus, yin sekä yang, ja niin edelleen…

Positiivinen ajattelu tilanteissa, joissa muut menettävät uskon, toivon ja rakkauden, on se voima jolla tehdään suuria tekoja. Se on voima, jonka jokainen voi valjastaa käyttöönsä ilmaiseksi. Yksinkertaista, mutta kaikkea muuta kuin helppoa. Onneksi siihen on kuitenkin keinonsa ja doktriininsa, ja nykypäivänä jokainen voi teknologian ansiosta halutessaan ympäröidä itsensä positiivisuudella, motivaatiolla ja inspiraatiolla. Olemme todellakin etuoikeutettuja ja elämme aika lailla pumpulissa, osaamatta edes nauttia siitä.

Ovatko ongelmat ongelmia vai haasteita? Muista, että kyse on lopulta aina valinnasta ja sinulla on tämän asian suhteen aina täysi valinnanvapaus.

”Uudet silmät uutta aamua näkemään, uudet korvat uutta soittoa kuulemaan.”

Mutta se siitä muistelusta; keskitytään nykyhetkeen ja sinuun, rakas lukija.

Elämä koittelee meitä kaikkia, eikä ihmisten kokemia asioita voi vertailla keskenään. Haemme usein lohtua ajatuksesta, että olemme olosuhteiden uhreja. Se on helppo ja luonnollinen pakokeino siitä seikasta, että sinulla on vastuu elämästäsi ja on itsestäsi kiinni, mihin suuntaan elämäsi tulee menemään.

Voin jo suunnilleen aistia etäisesti joidenkin lukijoiden puolustusmekanismien heräävän sanoin:

  • ”Mutta enhän minä voi mitään sille, että…”
  • ”No helppo se on sanoa, kun…”
  • ”En minä pysty muuttamaan mitään, koska…”

Kyllä voit. Ei ole helppo sanoa. Kyllä pystyt, jos niin todella päätät.

En missään nimessä vähättele lainkaan kokemaasi, mutta usko tai älä, sinulla on täysi vapaus ja valta nähdä asiat uudessa valossa. Kyse on siitä, haluatko etsiä oikeutusta itsesäälille vai ratkaisuja asioiden korjaamiseksi. Vaikka ratkaisua ei heti löytyisi, pelkkä optimistinen tahtotila vie jo sinua pidemmälle kuin itsesääli.

Väkivaltainen lapsuus voi antaa kristallinkirkkaan ohjenuoran siitä, kuinka lapsia ei kasvateta. Parisuhteen päättyminen voi olla lopulta todellinen lahja kriisiksi pukeutuneena. Autoja/taloja/puhelimia saa hommattua uusia. Mielenterveys- ja terveysongelmia on niin monenlaisia, ettei niitä pysty oikein yleistämään, mutta usean vaikeankin sairauden kanssa voi todella oppia elämään.

Vaikka olisit jonkin sairauden/ihmisen/teon uhri, on sinun luontosi olla puhdas selviytyjä.

On totta, että asiat eivät ole kontrolloitavissamme. Ainoa asia, johon voimme oikeasti vaikuttaa onkin se, kuinka reagoimme elämän tapahtumiin. Mutta emme silti ole elämän uhreja, sillä kaikki kokemuksemme, toiveemme, unelmamme, päätöksemme, ilomme ja surumme kulkevat tuon nimenomaisen reaktion kautta. Siinä piilee yksi avain muun muassa zen-buddhalaisen filosofian ymmärtämiseen: muuttamalla omaa sisäistä reagointiamme tapahtumiin, pystymme muuttamaan elämäämme myös ulkoisesti.

Muuttaaksesi elämääsi sinun on vain pystyttävä liikuttamaan myös sellaisia pelinappuloita, joita et tiennyt olevan mahdollista liikuttaa.

Pin It on Pinterest