Jaan pseudo-päivittäiset kirjoitukseni 1) diippeihin pohdintoihin elämästä ja vapaaottelusta, 2) treeni- ja vaparipäivityksiin ja 3) näihin päiväkirjamaisiin turhiin houreisiin, joiden avulla kuitenkin halutessasi pysyt kärryillä siitä, missä oikein viiletän.
 
Viikottain pyrin tekemään tarkemman raportin treenistä, ravinnosta ja fiiliksistä + tod.näk. kuukausittain väsään vielä englanninkielisen yhteenvedon.

1615 HRS
Kesän lisäksi myös muuttotavaroiden rahtaus ja maaseudulla oleilu ovat osaltani pikkuhiljaa päättymässä. Siirryin autiosta mummolasta parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan toiseen autioon mummolaan, jossa Siiri-mummoni maatila on tyhjillään. Urheaa Nessa-kissaa lukuunottamatta. Ensi töikseni – kannettuani muuttolaatikot sisään – kävin tietysti saunassa.

Tulisi se perhanan puolivillikissa nyt sisälle jollain konstilla. Pitää jahistaa varmaan sitä edes kameralla, kun ei näköjään kiinnosta lämmin pirtti ja valmisruoat. Ei se enää Tuomasta muista, eikä sitä, kuinka hänet about viisiviikkoisena pelastin ladonseinän välistä miukumasta.

Olen pystyttänyt tilapäisen ja erittäin alkeellisen kotistudion laulu- ja podcast-nauhoituksille, ja varmaan käyn lähitulevaisuudessa täällä nauhoittelemassa. Loistavaa ettei ihan joka kerta siis tarvitse kasata ja purkaa kaikkea kalustoa. Hyvä hyvä, sanoivat lapset ja taputtivat pieniä karvaisia käsiään.

Olen vielä toinen jalka menneessä, toinen tulevassa. Kirjaimellisesti; nämä vanhat tavarat alkavat jo tympimään siinä määrin, että hetken mietin, pitäisikö säilyttää mitään.

1715 HRS
Hämmennän leivinuunin tulikuumaa hehkuvaa tuhkakasaa isolla rautahärvelillä. Ihan kuin lapsena. Ja ihan kuin aikuisena, kun asuin täällä jonkin aikaa Espanjasta Suomeen muutettuani.

1740 HRS
Huh, pieni uupumus laatikoiden kantamisesta… mökki alkaa olla lämmin, taidanpa asettua yläkertaan luomaani kotistudio/makuuhuone/lukunurkkaukseen, joka on varustettu laiskanlinnalla, tunnelmavalolla ja ikkunamaisemalla.

Tutut omenapuut, marjapensaat ja maisemat eivät saa minua tuntemaan sitä “paluu juurille” -henkistä nostalgiaa, mitä yleensä täällä käydessäni, eivätkä yllätyksekseni edes kuuluvuuden tunnetta. Tunnen itseni täysin irralliseksi myös tästä paikasta, ja jotenkin minusta tuntuu että olen jättämässä jäähyväisiä jollekin. Suomelle? Takuulla, mutta siinä vielä kestää.

Pin It on Pinterest