Orangiinan vastaus Kim Kannussaarelle

Orangiinan vastaus Kim Kannussaarelle

Tässä ajatuksiani, jotka heräsivät luettuani Ehyt ry:n Kim Kannussaaren vastaus avoimeen kirjeeseeni. Keskustelu koskee kannabiksen dekriminalisointia ja se käynnistyi kysymyksistä, jotka minua jäivät vaivaamaan YLE Battlessa käydyn väittelyn jälkeen.


Aluksi suuri kiitos sinulle, että vastasit!

Samaan hengenvetoon haluan korostaa että itse olen, kuten koko Vihreän Lohikäärmeen yhteisökin, sillä kannalla että alaikäisten ei tule käyttää päihteitä. Puolustamme aikuisten, yli 18-vuotiaiden oikeutta omaan mieleensä ja ruumiiseensa. Emme lainkaan väheksy työtä, jota tehdään nuorten, alle 18-vuotiaiden päihteidenkäytön ehkäisemiseksi. Mielestäni nimenomaan keskusteleva, avoin ja erityisesti rehellinen päihdevalistus on erittäin tärkeää. Kokemukseni mukaan se on vuosien saatossa kehittynytkin ja tuottaa nykyisin paremmin tulosta kuin silloin, kun itse olin yläasteella. Tästä kiitosta mm. Ehyt ry:lle.

Sitten takaisin aiempaan kirjeeseeni. Olen samaa mieltä kanssasi, että monissa tilanteissa hoitoonohjaus on paikallaan. En kuitenkaan suoraan sanottuna tiedä, mitä tuo puhuttelu pitää sisällään. Kartoitetaanko siinä mahdollista päihdeongelmaa vai nuhdellaanko käyttäjää? Missään tapauksessa ongelmaista ihmistä ei pidä vielä lähteä rankaisemaan. Siksi arvostankin työtä, jota teette edistääksenne hoitoonohjausta rangaistuksen sijaan. Erityisesti alaikäisten kohdalla päihteiden käyttöön pitäisi aina puuttua auttamisen, ei rankaisemisen kautta. Oli kyseessä laillinen tai laiton päihde. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että on iso joukko aikuisia kannabiksenkäyttäjiä, jotka eivät tarvitse hoitoa. Rangaistuksesta voidaan nykylainsäädännöllä luopua, jos henkilö suostuu hoitoon. Mutta miksi suostua, jos ei koe tarvetta? Ei ole mikään ihan pikkujuttu lähteä hoitoon vain, jotta välttäisi sakkorangaistuksen. Mielestäni molemmat vaihtoehdot ovat tällöin rangaistuksia. Kannabiksen käytöstä kärähtäneitä rangaistaan omaan elämään liittyvistä päätöksistä. En vieläkään käsitä, millä perusteella tämä on oikein. Miksi on oikeutettua rangaista teosta, jolla ei ole uhreja? Sinäkään et ilmeisesti osannut vastata mielestäni ehkä tärkeimpään kysymykseen lainsäädäntöä ajatellen. Mikä teossamme on niin väärin, että se tulee laissa määritellä rikolliseksi? Nykytilanne on yksilönvapauden rajoittamista.

Ihmettelit mainintaani lastensuojelusta. Henkilön kärähtäessä kannabiksen käytöstä, voi poliisi tehdä kotietsinnän. Oli kyse sitten siitä, että jäi kiinni käytöstä tai esimerkiksi siitä, että täysin selvinpäin ajoneuvoa ajaneen henkilön syljestä löytyy testissä merkkejä aiemmasta kannabiksen käytöstä. Mikäli kotietsinnässä löytyy huumausainetta ja/tai käyttövälineitä, voi poliisi tehdä harkintansa mukaan lastensuojeluilmoituksen, mikä käsittääkseni johtaa yleensä asian tarkastamiseen. Jos asunnosta löytyisi vaikkapa ruukusta kannabiskasvi, rikoskin muuttuisi rangaistavammaksi. Tilanne vastaisi oikeastaan ”normaalin” suomalaisen ajoittaista alkoholinnauttimista ja esimerkiksi kotona olevaa baarikaappia tai kotiviinin valmistamista. Silti kyseessä on kannabiksen tapauksessa rikos, mikä varmasti tuo tilanteen selvittelyyn erilaisen sävyn. Suoraan sanottuna en tunne henkilökohtaisesti tapauksia, joissa tällaista olisi tapahtunut. Nettipalstojen juttuihin en halua luottaa, sillä en tiedä kaikkia tilanteeseen vaikuttaneita tekijöitä. Kuitenkin jokainen tuttuni, jolla lapsia on ja joka haluaisi joskus polttaa, joutuu tätä asiaa miettimään. Kukaan ei halua kokeilla, mitä tapahtuisi sellaisessa tilanteessa, että joutuisi poliisin kanssa tekemisiin. Vaikka kaikesta tuosta seuraisi vain lastensuojelun tarkastus, on sekin raskas kokemus koko perheelle. Kaikki tämä suhteutettuna siihen, että ”normaali” vanhempi voi käydä rauhassa oluella ja jopa ajaa 0,4 promillen humalassa ilman vastaavia pelkoja. Älkää käsittäkö väärin. Pidän lastensuojelutyötä ehdottoman tärkeänä. Ongelmaisten lapsiperheiden tulee saada apua ja sairaanhoitajana olen perehtynyt varhaisen puuttumisen malliin. On todella tärkeää, että apu saadaan pian. Kutenkin on mielestäni suhteetonta, että suomalainen vanhempi voi rauhassa suoraan sanottuna dokata, ellei lähipiiri huolestu. Kannabiksen käyttäjä voi olla esimerkillinen vanhempi, mutta joutuu olemaan pelossa, jos haluaa joskus käyttää kannabista.

Sitten lääkekäyttöön ja stigmaan. En ymmärtänyt lainkaan, mitä tarkoitit, kun sanoit, ettei dekriminalisointi muuttaisi tutkimuksia. Mielestäni kukaan ei ole sellaista väittänyt. Sen sijaan on käsittämätöntä, ettei mielestäsi kannabiksen laillinen asema vaikuta asenteisiin. Eivät asenteet ehkä sillä samalla hetkellä muuttuisi. Mutta tietenkin ihmiset suhtautuvat erilailla kanssaihmisiin, jotka käyttävät laillista päihdettä kuin niihin, jotka ovat rikollisia. Hyvä, että asenteita muokataan jo keskustelullakin. Itse olen sairaanhoitajan työssä valitettavasti nähnyt leimaamista, joka on vaikutanut suoraan negatiivisesti potilaan saamaan hoitoon. Operaatio Indican sivuilta voi käydä lukemassa useista potilastapauksista. Kannabista voisi saada erityisluvalla myös muihin vaivoihin kuin MS-taudin spastisuuteen. Käytännössä moni pelkää edes kysyä, ettei leimaudu narkkariksi ja menetä jo aiemmin määrättyjä kipulääkkeitä. ”Narkkarileiman” tässä tekee naurettavaksi sekin, että suurin osa näistä potilaista nimenomaan haluaisi eroon kaikista muista vahvoista, sivuoireita ja riippuvutta aiheuttavista lääkkeistä. He eivät halua uutta lääkettä siihen päälle.

Ja vielä niiden haittojen lisääntymiseen. Tarjonta lisää kysyntää ja lisääntynyt käyttö lisää haittoja. Tästä olemme suunnilleen samaa mieltä. Kuitenkaan en näe, miten dekriminalisointi ratkaisevasti lisäisi tarjontaa tai kokeilujen määrää. Edelleen, itsekin totesit, ettet usko käytön räjähtävän käsiin. Meillä on tällä hetkellä jo suuri joukko kannabista käyttäviä ihmisiä, jotka nimenomaan eivät näy missään ongelmatilastoissa, sillä heillä ei ole ongelmia kannabiksen suhteen. Paitsi laittomuuden tuomat ongelmat. Sitten on niitä, jotka näissä tilastossa jo ovat ongelmineen. Ihmettelen suuresti, mistä tulisi se valtava ongelmien määrä, joka kumoaisi kaikki dekriminalisoinnin hyödyt niin yksilötason ongelmien kuin kansantaloudenkin suhteen.

Nyt puhun vain mutulla, mutta kokisin, että päihdeongelmiin kuitenkin johtavat ongelmat yksilön elämässä, harvoin päihde itse. Ne, joilla ongelma on tullakseen, yleensä saavat sen aikaan kaikesta sääntelystä huolimatta. Olen samaa mieltä, että ongelmien ehkäisy on halvempaa ja helpompaa kuin niiden hoito. Kuitenkaan en ymmärrä, miten kieltolaki on onnistunut tässä ehkäisytehtävässä. Asiallinen ja rehellinen valistus sen sijaan vaikuttaisi mielestäni toimineen. Tähän yhteyteen sanoisinkin nuorista, että en ymärrä, miksi dekriminalisointi antaisi nuorille viestin, että kannabis on täysin turvallinen. Harvahan sitä alkoholista tai tupakastakaan luulee. Tai laillisten liimojen haistelusta. Eikö tähän asiaan kuulu nimenomaan puuttua valistuksen kautta, eikä aikuisia ihmisiä rankaisemalla? Ja mitä ihmettä tarkoitat, kun sanot: ”Mielenkiintoinen asia olisi edelleen, että vaikka kannabis dekriminalisoitaisiin, tulisi miettiä viranomaisten suhtautuminen alaikäisiin”? Eikö kannabista käyttäneisiin alaikäsiin pidä joka tapauksessa suhtautua samoin kuin niihin alaikäsiin, jotka juovat alkoholia?

Toteat myös, että yleinen ilmapiiri on kannabiksen sallimista vastaan. Tähän uskallan mutuilla, että moni suomalainen ei tiedä asiasta tarpeeksi, muodostaakseen faktoihin perustuvaa mielipidettä. Kun esimerkiksi kansanedustajilta kysyttiin mielipidettä kannabiksen laillistamisesta, huokui vastauksista tietämättömyys aiheesta sekä vanhoihin pelotteluihin perustuvat asenteet. Lisäksi harva asiaan perehtymätön tuntuu edes ymmärtävän laillistamisen ja dekriminalisaation eroa. Näkisin myös niin, että vaikeneminen ei tarkoita vastustamista. Tarkoitan, että jos esimerkiksi vuoden 2014 kansalaisaloite ei kerännyt tarpeeksi ääniä, ei se tarkoita sitä, että kaikki muut paitsi äänensä antaneet vastustavat. Monilla ei yksinkertaisesti ole asiasta mielipidettä, osa ei koe asiaa tärkeäksi ja moni puolustaja ei hoksannut kampanjaa ajoissa. Siksi asiasta on tärkeää puhua.

Korostan edelleen yksilönvapauden näkökulmaa. Oli hyvä, että otit esiin YK:n, jossa 20.4. käydään UNGASS2016 -erityisyleiskokous huumausainepolitiikasta. Lainaus aihetta käsittelevästä Helsingin Sanomien jutusta: ”Tutkijat ja kansalaisjärjestöt ovat varoittaneet jo vuosikaudet, että tiukka huumepolitiikka tarvitsee radikaalia uudistamista. Tavoitteena pitäisi olla rankaisulinjan lopettaminen ja nykyistä sallivampi suhtautuminen mietoihin huumeisiin kuten kannabikseen.” Saa nähdä, kuinka kokouksen päätökset vaikuttavat kansainväliseen ja maamme sisäiseen huumausainepolitiikkaan. Toivottavasti meillä ei tarvitse odottaa, että kieltolain haitat lisääntyvät samoihin mittoihin kuin ne esim. Portugalissa nousivat, voidaksemme kokeilla toista vaihtoehtoa. Vaihtoehtoa, jossa ihmisellä on oikeus määrätä omasta ruumiistaan ja mielestään.

Kim Kannussaaren vastaus avoimeen kirjeeseen

Kim Kannussaaren vastaus avoimeen kirjeeseen

Orangiinan avoin kirje EHYT ry:n Kim Kannussaarelle

Kim Kannussaaren vastaus (30.3.2016, alkuperäinen kommentti löytyy täältä):


 

Hei ja kiitos saamastani palautteesta koskien osallistumistani YleBattle –ohjelmaan. Ja erityiskiitos vielä J-P Hietsillalle asiallisesta väittelystä. Kiitos myös tästä avoimesta kirjeestä, johon en valitettavasti ole aiemmin ehtinyt vastata. Tässä alla kuitenkin näkökulmani asiaan ja vastauksia saamiini kysymyksiin.

Ensiksi haluan avata hieman näkökulmaa, mistä tätä kannabiskeskustelua tarkastelen. Olen siis töissä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:ssä, jossa luotsaan Terveydenedistämisen määrärahoista rahoitettavaa Miten puhua kannabiksesta –hanketta (2015 – 2017). Hankkeen tavoitteena on lisätä kannabistietoisuutta sekä peruskouluissa, että toisella asteella. Annamme opettajille ja muille kasvatustyön ammattilaisille lisää valmiuksia ottaa kannabis puheeksi oppilaiden kanssa. Hanke toteutetaan EHYT ry:n, Suomen Terveydenhoitajaliiton (STHL ry) ja Liikunnan ja Terveystiedon Opettajien (Liito ry) yhteistyönä. Hankkeen kohderyhmänä ovat pääsiassa edellä mainittujen liittojen jäsenet sekä näiden sidosryhmät. Hankkeen aikana on tuotettu koulutusmalli sekä materiaalia, jonka ansiosta koulutetuilla ammattilaisille olisi paremmat valmiudet keskustella nuorten kanssa kannabikseen liittyvistä asioista. Käytännössä pyrin siis ylläpitämään keskustelua nuorten ja heitä kohtaavien aikuisten välillä.

Hankkeen koulutukset ovat maksuttomia ja avoimia kaikille. Lisätietoa hankkeesta löytyy osoitteesta, http://www.ehyt.fi/kannabishanke.

Puhuttelulla on paikkansa

Battle-ohjelmassa käsiteltiin myös puhuttelun käyttöä erityisesti nuorten kannabiksen käyttörikosten kohdalla. Puhutteluilla/hoitoonohjauksella tarkoitukseni oli tuoda esiin laissa annettu mahdollisuus luopua toimenpiteistä, mutta toki tässä on paljon vielä tekemistä jo tilastojenkin valossa. Nuorten osalta puhuttelukäytännöt onneksi toteutuvat paremmin ja osalla syyttäjänlaitoksista puhutellaan lähes kaikki ensikertalaiset, joista saatu hyviä tuloksia. Tätä asiaa pyrimme pitämään yllä ja vaikuttamaan, jotta puhuttelukäytännöstä tulisi ensisijainen käytäntö joka puolella. Alaikäisten kohdalla tätä työtä tulee siis jatkaa, vaikka kannabiksen laillinen asema muuttuisikin.

Ja mitä tulee vapaailtana pössyttelevään aikuiseen, josta hän saa käyttörikoksen, niin millä perusteella häntä uhkaa lastensuojelulliset toimet? Tällöin taustalla on yleensä jotain muutakin.

Asennemuutosta ja kokonaiskuvan tarkastelua tarvittaisiin enemmän, eikä vain päihdehoitopuolella (jossa en siis työskentele). Aiemmin päihdehoitopuolella työskennelleenä voin asenteista todeta, että siellä asenteet ovat huomattavasti paremmin kohdallaan, kuin muualla. Asennemuutoksella viittaan esimerkiksi työhöni, jota teen. Tuon koulutuksissa vahvasti esille sen, että nuorten osalla kannabikseen tulisi suhtautua samalla tavalla kuin alkoholiinkin tällä hetkellä. Ei suoria toimenpiteitä vaan käytäisiin asia kokonaisuutena läpi. Samaa asennemuutosta on näkyvissä myös virkamieskunnassa, minkä näen hyvänä asiana. Tällöin myös aikuisten kohdalla voidaan käyttää kokonaisvaltaista harkintaa.

Lääkekäytöstä vähän

En ole kannabiksen lääkkeellisen käytön tuntija, mutta olen toki lukenut asiaan liittyvää tutkimustietoa. Tässäkin vetoan asenteiden muuttamiseen ja lisätutkimuksiin. Se, että kannabis dekriminalisoitaisiin, ei asenteita ja tutkimuksia kuitenkaan muuttaisi. Tästäkin aiheesta löytyy monenkirjavaa tutkimusta, puhumattakaan omista kokemuksista, joko onnistuneesta tai epäonnistuneesta hoidosta. Suhtaudun neutraalisti lääkekannabiksen käyttöön, jos siitä saa vasteen vaivaansa, niin tottakai.

Kun minkä tahansa päihteen käyttö lisääntyy, lisääntyvät myös haitat. Ja tarkastelen siis tätä laillisuuskysymystä kokonaisvaltaisesti huomioon ottaen nykyisen kulttuurin, jossa myös alkoholin kulutus ja alkoholipolitiikkaan liittyvät asiat vaikuttavat tähän asiaan. Lisäksi yleinen ilmapiiri on kannabiksen sallimista vastaan, olkoonkin, että dekriminalisoinnissa on paljon hyvää, juuri noista esittämistäsi näkökulmista katsoen. Se, miten pitkässä juoksussa käytölle kävisi, on hankalampi asia ennustaa, koska siihen vaikuttaa meidän oma päihdekulttuurimme ja malli miten määritellään, mikä on rangaistavaa ja mikä ei.

On totta, että dekriminalisointi olisi varmasti edullisempaa valvontaresurssien suhteen. Hoidon suhteen pientä nousua tulisi dekriminalisoinnin myötä. Silti ehkäisevä työ on aina halvempaa, kuin hoito. Ja tähän panostamme myös täällä Ehytissä. Jotta päihteidenkäyttö ei alkaisi tai jos alkaakseen, niin mahdollisimman myöhään ja niin, ettei haittoja koituisi tai ainakin mahdollisimman vähän.

Nuorille viesti kannabiksen dekriminalisoinnista toisi mahdollisuuden suhtautua ”täysin turvallisesti” kannabikseen eli kyse niistä asenteista myös tässä. Nuoret omaksuvat tapoja, malleja aikuisilta ja näin ollen kannabis tulisi mukaan hyväksytyksi päihteeksi. Mielenkiintoinen asia olisi edelleen, että vaikka kannabis dekriminalisoitaisiin, tulisi miettiä viranomaisten suhtautuminen alaikäisiin.

Vähän politiikkaa

Suomi kytkeytyy huumausainepolitiikassaan Eurooppaan, ei USA:han. Suomi on sitoutunut YK:n huumausaineiden vastaisiin yleissopimuksiin ja EU:n edellyttämiin lainsäädäntöharmonisointeihin. Monissa Euroopan maissa kuten Portugalissa ja Hollannissa kannabiksen ja kovempien huumeiden välille tehdään selkeä ero. Pohjoismaissa rikoslaki ei tunnista eroa aineissa, mutta esimerkiksi Suomessa valtakunnansyyttäjän ja sisäasiainministeriön ohjeistuksessa kannabis kuuluu lievemmin rangaistavaan luokkaan.

Dekriminalisaatio tai kannabiksen laillistaminen täysin, näyttäytyy kohtuudella käyttävien näkökulmasta järkevältä ratkaisulta, jota en myöskään kiistä. Asteittaiseen tai täyteen vapauttamiseen on muualla päädytty usein tilanteessa, jossa kieltolakipolitiikan on katsottu aiheuttavan enemmän haittoja kuin hyötyjä, lain valvontaan ei riitä resursseja tai käyttö on verrattain yleistä. Päihdepoliittisia ratkaisuja ei voida suoraan siirtää maasta toiseen. Poliittisessa keskustelussa myös depenalisaatiota ja dekriminalisointia on käsitelty suhteellisen haluttomasti. Se ei kuitenkaan tarkoita ettei yleinen keskustelu asiasta jatkuisi.

Lopuksi

Peilaan myös kannassani nykyistä päihdetilannetta, jossa alkoholirajoituksia haluttaisiin purkaa ja saatavuutta helpottaa entisestään. Haitat lisääntyvät jo tällä, mikäli laissa tehdään saatavuutta lisääviä päätöksiä. Keskustelu pyörii meillä paljon alkoholin ympärillä, joka toki ymmärrettävää, koska se on ylivoimaisesti käytetyin päihde. Silti muu päihteisiin liittyvä keskustelu jää pieneksi ja se usein turhauttaa.

Tämän hetkisessä poliittisessa ilmapiirissä kannabiksen laillistamiskeskustelulle ei ole aikaa, eikä haluakaan. Lisäksi suuri yleisö ei koe asiaa merkityksellisenä ja suhtautuu laillistamiseen kielteisesti. Myös asiasta tehdyt kansalaisaloitteet ovat jääneet vaille käsittelyyn otettavaa määrää.

Siksi keskityn työssäni tähän hetkeen ja tuomaan näkökulmia esiin, jotka helpottaisivat tilannetta tässä ja nyt sekä käyttäjien osalta, että suuren yleisön ymmärryksen lisäämiseksi. Tätä kautta saamme kannabiksen ja sen käyttäjien ympärillä olevaa mystisyyttä ja pelkoa lievennettyä. Ja muutoinkin tulee keskustelua mieluummin lisätä ja seurata eri maiden käytäntöjä.

Ystävällisesti, kunnioittavaa keskustelua arvostaen
Kim Kannussaari, EHYT ry

Avoin kirje Ehyt ry:n Kim Kannussaarelle

Avoin kirje Ehyt ry:n Kim Kannussaarelle

Tämä on avoin kirje Ehyt ry:n Kim Kannussaarelle. Toivoisin, että voisit vastata kysymyksiini allaolevaan kommenttikenttään.

Kiitos osallistumisestasi Yle Battlen kannabis –väittelyyn. Väittelyn tuoksinassa jokunen kysymys jäi avoimeksi ja kuulisin mielelläni tarkempia perusteita muutamiin kohtiin. Vastaamisen helpottamiseksi numeroin ne kysymykset, joihin toivon sinun vastaavan. (Osa kysymyksistä on vain ajatuksia herättämään)

Aluksi oma kannanottoni. Kannabiksen käyttäjiä on monenlaisia. Toki joukkoon mahtuu niitä, joilla on ongelma kannabiksen ja ehkä muidenkin päihteiden käytön suhteen. Itse ilmeisesti tapaat työsi puolesta eniten tämän ryhmän edustajia, mistä varmasti johtuu, että tunnuit käsitelevän asiaa vain tämän ryhmän vinkkelistä. Tulit sivuuttaneeksi kommentit, joissa vastaväittelijä yritti tuoda keskusteluun minun kaltaisteni viihdekäyttäjien näkökulman. Moni käyttäjä on tavallinen, työtä tekevä tai opiskeleva ihminen, joka pärjää elämässään ihan hyvin. Itsekin olen valmistunut ammattikorkeakoulusta ja nyt opiskelen yliopistossa. Kaltaisiani on paljon, mutta äänemme ei kuulu julkisuudessa, sillä meillä on eniten menetettävää. Siksi ”huutelemme nimimerkkien takaa” tai vain yksinkertaisesti vaikenemme. Muutama rohkea uskaltaa esiintyä omalla nimellään. Erilaisista viihdekäyttäjistä julkaistaan tällä viikolla suomalainen tutkimuskin. Tässä HS:n juttu aiheesta. Yle Battlessa toistui jatkuvasti hoitoon ohjaaminen eräänlaisena vaihtoehtona tai välimuotona nykytilanteen ja dekriminalisaation välillä. Itseäni, tai ketään ystävistäni, ei tällainen ratkaisu koske. Emme yksinkertaisesti koe mitään tarvetta hoidolle ja elämämme sujuu hyvin. On sujunut vuosikausia, eikä ”romahdusta” ole näköpiirissä.

(1.) Miksi meidät siis pitäsi ohjata hoitoon?

Sen sijaan saamme pelätä. Sanoit, että sinua häiritsee yleisessä keskustelussa annettu kuva, että täällä olisi joku koneisto, joka vainoaa kannabiksen käyttäjiä. Vaino on ehkä voimakas sana tässä. Minä ja ystäväni saamme kuitenkin pelätä, että jäämme kiinni poliisille, joka aktiivisesti etsii huumeidenkäyttäjiä. Emme satuta tai muutenkaan vahingoita ketään. Jos kuitenkin poliisi saa meidät kiinni siitä, että käytämme päihdettä, joka on jopa vähemmän vaarallista, kuin se laillinen vaihtoehto, voimme saada sakkoja ja poliisi saa oikeuden rynnäköidä kotiimme. Lisäksi voimme saada merkintöjä rikosrekisteriin, mikä voi vaikeuttaa tai estää työn tai opiskelupaikan saamisen. Pahimmassa tapauksessa vapaailtanaan kannabiksesta kärähtänyttä vanhempaa voivat uhata lastensuojelulliset toimet, vaikka kannabiksen käyttö olisi täysin rinnastettavissa ”tavallisen” suomalaisen ajoittaiseen alkoholinkäyttöön.

Tämän pohjalta palaisin muutamaan kommenttiisi Battlessa.

Totesit, että laillistaminen on vielä kaukaista. Vaikka itse siitä haaveilenkin, myönnän, että näin on. Käsittelen siksi nyt vain dekriminalisaatiota. Pyydän, että ei sotkettaisi nyt laillistamista tähän keskusteluun.  Dekriminalisoinnilla voitaisiin mielestäni korjata edellä mainittuja epäkohtia. Sinä kuitenkin teit Battlessa selväksi, että vastustat dekriminalisaatiota. Siksi kysyn:

(2.) Kuinka edellämainitut epäkohdat voidaan korjata hoitoonohjauksella, jota kovasti korostit?

Tarjosit vaihtoehtona myös puhuttelukäytäntöjen lisäämistä. Miten meitä tulisi puhutella? Mitä olemme tehneet väärin? Rikomme lakia, se nyt on itsestään selvää.

(3.) Mutta mikä itse teossamme on väärin?

(4.) Kysyn vielä. Mistä ja miten meitä tulee puhutella?

Kerroit myös toivovasi, että asennetta tulisi muuttaa ja stigmaa hälventää. Tämä varmasti on tärkeää päihdehoitopuolella. Mutta edelleenkään se ei auta millään tavoin meitä viihdekäyttäjiä. Ihmettelen myös, miten tuo käytännössä toimisi päihdehoitopuolellakaan. Siksi kysyn samaa kuin vastaväittelijäsi:

(5.) Miten stigma voidaan poistaa, jos kieltolaki pysyy voimassa?

Tähän kohtaan minun on pakko ottaa mukaan myös lääkekäyttö, vaikken muuten aio sitä käsitellä. Tällä hetkellä Suomessa on iso joukko potilaita, jotka hyötyisivät lääkekannabiksesta ja joilla olisi ihan hyväksytyt perusteet sitä saada. Kannabiksen pyytäminen lääkkeeksi on kuitenkin leimannut monen ”narkkariksi” ja uskaltaisin väittää, että huumeleima on isona syynä siihen, miksi lääkärit niin haluttomasti kannabista määräävät. Stigma ulottuu siis myös ihmisiin, jotka eivät todellakaan halua päihtyä vaan haluavat avun vakaviin sairauksiin ja tiloihin. Jos epäilet asian marginaalisuutta, käy kurkistamassa Operaatio Indican sivuja, missä ihmiset kertovat omista kokemuksistaan.

Palaisin jälleen kieltolakiin ja sen perusteluihin. Itsekin toteat lähetyksessä, ettet usko laillistamisen (eli myöskään dekriminalisoinnin) johtavan alun ”piikin” jälkeen räjähdysmäiseen kasvuun. Olitte myös toisen väittelijän kanssa yksimielisiä siitä, että kieltolaista huolimatta kannabiksen käyttö on yleistynyt.

Kysynkin siis vielä kerran.

(6) Miksi kieltolaki on hyvä vaihtoehto?

Mikäli vastaat,että ongelmat lisääntyisivät dekriminalisaation myötä, niin esitän vastakysymyksen:

(7.) Miksi ne lisääntyisivät, jos kerran käyttökään ei kovasti lisääntyisi?

Tähän väliin on sanottava, että ihmettelen näkemystä, että kannabiksen pitäisi jotenkin ”korvata” alkoholi tullakseen hyväksytyksi. Että näiden päällekäinen käyttö olisi ongelma. Uskallan arvella, että moni viihdekäyttäjä edelleen nautiskelisi molemmista, mutta alkoholin käyttö hieman vähenisi, mikäli kannabiksen käyttö lisääntyisi. Näin itselläni ja ystävilläni menisi. Lisäksi, jos kerran sanot, ettet usko käytön räjähtävän käsiin laillistamisen (dekriminalisaation) myötä, niin silloinhan jo itsekin myönnät, että ne, jotka nykyisin kannabista käyttävät, olisivat ne samat, jotka sitä kieltolain lopettamisenkin jälkeen käyttäisivät. Eli tilanne ei juurikaan muuttuisi. Paitsi siltä ratkaisevalta osalta, että me emme enää olisi lain silmissä rikollisia. Tältä pohjalta kysynkin.

(8.) Mitkä siis olisivat ne laillistamisen myötä lisääntyvät ongelmat, joihin ohjelmassa viittasit?

Tähän liittyvät olennaisesti myös kieltolain kustannukset verrattuna dekriminalisoinnin aiheuttamiin kustannuksiin. Kun vastaväittelijäsi  pyysi kantaasi kieltolain aiheuttamiin kustannuksiin, totesit hoidon olevan kalliimpaa kuin ehkäisyn.

(9.) Voisitko nyt, kun sinulla on rauhassa tilaisuus miettiä vastaustasi, kertoa, miten dekriminalisointi tulisi yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin tämä kieltolaki?

Käyttäjät ovat täällä jo ja heidän tuomansa kustannukset ”ongelmalaarissa” ovat täällä jo. Lisäksi ovat nämä kieltolain tuomat kulut, kuten poliisin resurssit, työpaikan menetykset yms. mistä puhuin aiemmin.

Vetoat monesti myös nuoriin ja viestiin, joka nuorille lähetetään.

(10.) Jos kannabis olisi laillista aikuisille tai edes dekriminalisoitu, niin mikä kamala viesti tässä nuorille annettaisiin?

(11.) Estääkö kieltolaki muka niin tehokkaasti nuorten kannabiksen käytön, että se oikeuttaa kaikki nuo ongelmat, joista aiemmin puhuin?

 

Kiitos vastauksestasi jo etukäteen!

Lue Kim Kannussaaren vastaus

Kommentointia Ehyt Ry:n MP:n Kannabisvideoon

Kommentointia Ehyt Ry:n MP:n Kannabisvideoon

Ehyt Ry:n työntekijä julkaisi YouTuben Hubu-kanavalla videon MP Kannabis, jossa kertoi mielipiteitään kannabiksesta. Hän toivoi keskustelua, joten laitoin kommenttia ja kysymystä videon yhteyteen. Juttu vähän venähti Orangiinamaiseen tapaan ja ajattelin jakaa sen tännekin.

Sanoit alussa, että mielipiteesi tullaan tyrmäämään. Mielestäni et kuitenkaan esittänyt vain yhtä mielipidettä, vaan joukon niitä, sekä muutaman väitteen. Osasta olen kanssasi samaa, osasta eri mieltä. Tuon tässä nyt ilmi muutamia kohtia, jotka eivät mielestäni joko ihan pitäneet paikkaansa tai jotka herättivät kysymyksiä. Saattaa vaikuttaa, että ajoittain eksyn saivartelun puolelle. Kuitenkin koen, että kannabiskeskustelussa, kuten muussakin yhteiskunnallisessa keskustelussa, juuri pienillä kommenteilla luodaan vivahde-eroja asioihin ja saadaan aikaan ennakkokäsityksiä ihmisissä, jotka eivät ole järin perehtyneitä ko. asiaan. Siksi availen vähän ehkä ”turhankin” tarkasti joitain kohtia. Toivottavasti joku jaksaa lukea.

Lähdetään yhtenevistä mielipiteistä näin sillanrakennusmielessä. Olen samaa mieltä, että kannabiksesta pitää voida puhua ja, että tällä hetkellä keskustelu on usein polarisoitunutta. Nettihuutelua on puolin ja toisin. Kuitenkin olen törmännyt myös hyvinkin rakentavaan ja asialliseen kannabiskeskusteluun. Tästä pääsemmekin heti ensimmäiseen minua ihmetyttäneeseen kohtaan. Toki tuot ilmi, ettet ilmeisesti itse jaa keskustelijoita näin jyrkästi, mutta pyrit ilmeisesti kuvaamaan, miten ääripäät toisensa näkevät, kun sanot:

”Jos sä uskot tutkimustietoa, niin siinä vaiheessa sä oot kapitalistisen tutkimusjärestelmän rahoittamien tutkimusten orja. Jos sä taas uskot sellasia käyttäjiä, niin sä oot hamppuveikko, joka ei osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle.”

Toki löytyy yksittäisiä tapauksia, jotka kyseenalaistavat aina kaikki auktoriteetit ja kapitalistisen järjestelmän. Kuitenkin kaikki tuntemani ja suurin osa kohtaamistani kannabiksen (laillisuuden/dekriminalisaation) puolustajista perustaa mielipiteensä juurikin tutkittuun tietoon ja on hyvin lähdekriittisiä. Peräänkuulutat avointa keskustelua, mutta jo antamallasi esimerkillä luot kuvan, että vastapuolen ääripäänä olisi tutkimustieto ja toisena ääripäänä käyttäjien kokemukset. Tämä antaa asiaan perehtyneelle jo polarisoituneen kontekstin, josta keskustelua seurata.

Toteat myös, että: ”Mä oon itte sitä mieltä, että kannabis on huume.” Toki saat olla sitä mieltä. En kuitenkaan ymmärrä, mitä sillä perustelet tai edes tarkalleen ottaen tarkoitat. Wikipedian mukaan: ”Huume on nimitys huumausaineille ja niihin rinnastettaville päihteille. Huumausaine tarkoittaa laitonta päihdettä. Päihteiden laittomuuden määrittelee lainsäädäntö eli huumausaineen määritelmä on oikeudellinen: kun päihde on laiton se on tällöin lainsäädännön mukaan huumausaine. Huumausaineiden määrittelyyn vaikuttavat kansalliset lainsäädännöt ja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleissopimukset.”

Sivistyssanakirja puolestaan: ”keskushermostoon lamauttavasti vaikuttavia aineita, huumausaine, narkoottinen aine”

Tältä pohjalta kommenttisi on vähän sama, kuin jos sanoisit, että metri on mielestäsi sata senttiä. Olen itsekin sitä mieltä, että kannabis on huumaava ja keskushermostoon vaikuttava aine (ei tosin ainoastaan lamauttava). Olisin kuitenkin kiinnostunut tietämään, mitä tarkalleen ottaen ajoit takaa tuolla kommentilla.

Samaa mieltä olen tästä: ”Mutta vaikka se on lievä huume, sen käyttöön sisältyy riskejä ja ne riskit on todellisia ja ne pitää ottaa todesta.”

Ehdottomasti! Senkin vuoksi kannabista tulee tutkia lisää. Jokaisella aikuisella ihmisellä pitäisi kuitenkin olla itse oikeus päättää, haluaako hän nämä riskit ottaa.

Ilmeisesti faktana, eikä omana mielipiteenäsi tuot esiin:

”Se (kannabis) aiheuttaa riippuvuutta. Pääasiassa sosiaalista riippuvuutta.”

Toki kannabis aiheuttaa riippuvuutta (etenkin riippuvuuksille alttiissa henkilöissä, joilla siis riippuvuus syntyy herkästi miltei mihin vaan). KuitenkinTHL:nkin mukaan kannabis aiheuttaa vähemmän riippuvuutta kuin alkoholi, nikotiini tai edes kofeiini. https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-paihdetyo/ehkaisevan-paihdetyon-laatu/paihteiden-riippuvuus-vertailu

Tuosta olit ilmeisesti tietoinen, sillä lisäsit tuon sosiaalisen riippuvuuden. En kuitenkaan löytänyt siitä minkäänlaista tutkimustietoa. Luen mielelläni, jos linkkaat! Kun nyt joudun mutulla menemään, niin sanon, että erityisesti nyt, kun kannabis on laitonta, on tunnettava oikeat ihmiset, jotta sitä saa. Tällöin tulee kaveerattua toisten käyttäjien kanssa. Laittomuuden aiheuttama stigma lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalinen riippuvuus voi tulla vaikka facebookin käyttöön. Kysyn siis. Mitä perustelet, kun sanot, että se aiheuttaa sosiaalista riippuvuutta? Miksi koet tärkeäksi mainita sen tässä yhteydessä?

Edelleen kerrot, että:

”Sen sijaan masentuneisuutta ja sosiaalista vetäytyneisyyttä kannabis kyllä aiheuttaa.”

Kyllä, tästä olen samaa mieltä ja olen nähnyt tutkimuksia (tosin myös Karoliinisen instituutin työntekijöiden tutkimuksen, joka osoittaa päinvastaista. Se on linkattuna tuossa alempana). Toisaalta kannabista käytetään myös masennuksen hoitoon. Uskallan lisäksi väittää, että tutkimuksissa on vaikeaa saada yhteiskunnan halki leikkaavaa käyttäjäprofiilia. Tarkoitan sitä, että näihin muutamiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin on voinut valikoitua yhdenlaisia käyttäjie enemmän kuin toisia. Elämässä hyvin pärjäävät polttelijat eivät nimittäin useinkaan voi avoimesti puhua käytöstään, sillä heillä on paljon menetettävää (työ, lapset tms.) Heidän voi olla vaikeaa osallistua edes anonyymeihin kyselytutkimuksiin. Toisaalta tässäkin asiassa (edelleen tutkimustiedon puuttuessa) on vaikea löytää varsinaista syy-seuraus-suhdetta. Voisiko olla niin, että kannabiksen ollessa laitonta käyttäjät joutuvat vetäytymään yhteiskunnasta? Itselläni ja useilla ystävilläni on (ajoittain) tapahtunut tällaista. Meistä kukaan ei onneksi ole varsinaisesti syrjäytynyt. Yhteiskunnan antama leima ei kutenkaan varsinaisesti houkuttele kanssakäyntiin muiden ihmisten kanssa. Asia voisi olla toisin, mikäli käyttö olisi sallittua. Onhan se masentavaa, kun joutuu pelkäämään poliisia ja piilottelemaan osaa itsestään. Osaa, jota ei häpeäisi, elleivät muut kokisi sitä niin pelottavana.

On hyvä, että tuot esiin, että:

”Ongelma on, että kannabiksesta ei sellasta pitkäaikasta tutkimusta oo.”

Kannabiksesta on aika paljonkin eri asioihin keskittyviä tutkimuksia haitoista lääkekäyttöön. Toki itsekin kaipaisin lisää juuri pitkäaikaisia seurantatutkimuksia. Esimerkkejä tutkimuksista:

Cannabis use, depression and anxiety: A 3-year prospective population-based study.

Marihuana ei vähennäkään teinin älyä – käyttäjillä silti muita enemmän kognitiivisia ongelmia

Association Between Lifetime Marijuana Use and Cognitive Function in Middle Age

Edelleen korostan, että vaikka riskejä on, kuten näissäkin tutkimuksissa/artikkelissa todetaan, aikuisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla oikeus päättää ruumiistaan.

Tätä seuraavaa kommenttia ihmettelin:

”On paljon sellasia ihmisiä, niin sanottuja viihdekäyttäjiä, jotka käyttää kannabista aina vaan joskus. Ne pysyy, ainakin heidän omasta mielestään sen aineen käyttö sillon hallussa.”

Mitä haet? Tästä tulee väkisin sellainen olo, että mielestäsi näiden ihmisten oma kokemus ei ihan vastaisi todellisuutta. Jos ihminen itse ei koe asiassa ongelmaa, eikä siitä aiheudu haittaa muille, niin mikä silloin olisikaan ongelma?

Ja lopuksi:

”Mun mielestä se linja, mitä Suomi vetää tällä hetkellä kannabisasioissa, on ihan hyvä. Ei täydellinen, mutta ihan hyvä.”

Eli mielestäsi on hyvä, että ihmisiä, jotka eivät tee kenellekään pahaa leimataan rikollisiksi? On hyvä, että kannabis on yksinomaan pimeillä markkinoilla ja kaikki rahat menevät diilereille, eivätkä esim. verotuloina valtion kassaan? On hyvä, että valtion vähäisiä rahoja käytetään siihen, että poliisi jahtaa ”pilviveikkoja”, jotka eivät vahingoita ketään? Kannabiksen laittomasta asemasta ja sen huume-leimasta seuraa herkästi, että myös kannabista lääkkeeksi haluavia leimataan narkkareiksi. Eikai se ole hyvä asia?

Ja vielä ihan lopuksi kysyisin yhtä asiaa. Sanot, että video on sinun omaa mielipidettäsi, eikä edusta Ehyt Ry:n kantaa. Miksi siis olet laittanut alkuun Ehyt Ry:n tunnukset?

Toivottavasti edes sinä Mikael, jaksoit tämän lukea. Mahtavaa olisi, jos ehtisit myös vastata! Olen iloinen, jos joku muukin tämän luki. Jatketaan keskustelua!

Kutsu Kannabisverkostolle julkiseen väittelyyn

Kutsu Kannabisverkostolle julkiseen väittelyyn

Parahin Kannabisverkosto.

Haluan kutsua teitä edustavan henkilön tai henkilöiden kollektiivin kanssani avoimeen, julkiseen väittelyyn tällä blogilla. Toivoisin että voisitte puolestanne tarkentaa minulle kantojanne ja niitä syitä ja perusteluja mihin pohjaatte kannabisvastaisuutenne ja valistusohjelmanne, kuten HVO (Hasis Vieroitus Ohjelma). Vaikka olenkin saanut kuulla suuriltaosin ala-luokkaista nimittelyä edustamiltanne hoito-alan ammattilaisilta, haluaisin kuitenkin omalta osaltani pitää väittelyn sen osapuolia kunnioittavana ja kaikinpuolin rakentavana tilaisuutena keskenäiselle dialogille.

 

Aloittaisin väittelyn yleisellä kysymyksellä:

Kannabis ei aiheuta suurempaa riippuvuutta kuin kahvi, joten miksi teidän koulutuspalvelullenne on tarvetta? Pysyäkseni totuudessa, teidän koko operaatiosta tulee allekirjoittaneelle mieleen lähinnä se, että te rahastatte pahoinvoivalla kansanosalla vääristelemällä tietoa ja syyllistämällä lähinnä vain sitä seurausta, tässä tapauksessa substanssia, mihin jokin alkuperäinen syy, kuten sosiaalinen ympäristö tai ongelmiin ajautuneen yksilön sosioekonominen asema on tämän ajanut. Minulle tulee väistämättä mieleen että te todellakin rahastatte toisten kärsivien ihmisten kustannuksella lisäten heidän kärsimystään luomalla entistäkin tuomitsevampaa sosiaalista ilmapiiriä.

Ei taida olla epäselvää että Vihreä Lohikäärme ei tue minkäänlaista ala-ikäisten päihdekäyttöä. Sen sijaan olemme haittojen minimoinnin kannalla. Eikö teistäkin ole nuorille parempi vaihtoehto se, että he voivat tänä päivänä saada alkoholinsa tunnettujen ja luotettavien panimoiden pulloista, eikä pimeiltä kujilta mahdollista myrkkyviinaa? Miksi sitten asian laita pitää olla kannabis -kysymyksessä niin? Mitkä ovat todelliset motiivinne, jos ei huoli nuoristamme?

Vihreä Lohikäärme puhuu yksilön vapauksien puolesta ja sen perusideaan kuuluu että yksilöllä on oltava vapaus, täysivaltaista päätäntävaltaa omasta kehostaan ja mielestään harjoittamana aikuisena henkilönä, tehdä mitä haluaa niin kauan kuin se ei loukkaa kenenkään muun vapauksia.

 

Toinen kysymys kuuluukin:

Mitä perusteita teillä olisi esittää sille, että te olette yksilönvapauden rajoittamisen kannalla tässä tapauksessa?

 

Muutamia yleisiä sääntöjä ja toivomuksia väittelyyn:

– Ollaan ihmisiksi, ei ole nähtävästi tarvetta nimittelyyn tai ala-arvoiseen käyttäytymiseen, puolin tai toisin

– Pyritään rakentavaan keskusteluun jossa parhaamme mukaan myös perustellaan väittämämme ja tarvittaessa käytetään lähdeviitteitä. Lähdeviitteinä mieluusti oikeita tieteellisiä julkaisuja alan lähteistä, ei miltään nojatuolitiedemiehen kertomuksia omakohtaisista kokemuksistaan ”musta tuntuu” -pohjalta.

– Koska oletan että meillä molemmilla on työpaikka ja muitakin kiireitä, sallitaan vastauksille aikaa että ne olisivat laadultaan hyviä. Rauhallinen ja kiireetön ilmapiiri tässä olisi suotavaa ja luulen että vain niin se voi ylipäätään olla hedelmällisempää. Mieluummin puhutaan viikoista kuin kuukausista vastausten välillä, tosin.

 

—————————————————————————–

”Suomen Kannabisverkosto” vastaa(05.02.2016):
Aloitetaan vaikka HVO ohjelmasta ja Kannabisohjelmasta nuorille, kaksi eri asiaa, aiempi suunnattu aikuisille ja Kannabisohjelma nuorille (alaikäisille sisältää myös perhetyötä).

——————————————————-
”Asianomistaja” vastaa (07.02.2016):

Kiitos vastauksestasi ja selvennyksestä koskien teidän toimittamianne ohjelmia. Koska mainitsemanne Hasis Vieroitus Ohjelma (HVO) ja Kannabisohjelma nuorille (KON) ovat kaksi eri asiaa, käsittelen niitä vastaisuudessa erillisinä asioina.

Perustan kysymykseni teidän internetsivustoillanne esittämiin kuvauksiin toimittamastanne ohjelmasta HVO. Tämä ohjelma on siis kuvauksenne mukaan suunnattu aikuisien väärinkäyttäjien/riippuvaisten henkiköiden hoitoon. Kuitenkin THL:n julkaiseman taulukonkin mukaan kannabiksen ei olla todettu aiheuttavan riippuvuutta sen enempää kuin kahvinkaan [1].

 

Miksi siis tälläiselle ohjelmalle on tämän taulukon valossa ylipäätään tarvetta? Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota taulukon ”Riippuvuutta aiheuttavien aineiden vertailu riippuvuuspotentiaalin mukaan” osioon ”Vieroitusoireet” jossa kannabis on pisteytetty numero-arvolla ”1” kun taas kahvi on pisteytetty numero-arvolla ”2”. THL siis taulukossaan myöntää että kahvistakin tulee ainakin tilastollisesti pahemmat vieroitusoireet kuin kannabiksesta joten niille harvoille kannabiksesta riippuvaiseksi jääneille tulisi olla helpompaa vieroittautua kannabiksesta kuin esimerkiksi kahvista riippuvaiseksi jääneille olisi vieroittautua kahvista.

Kysymys siis kuuluu tämän pohjalta: Miksi tälläiselle aikuisten HVO -ohjelmalle on ylipäätään tarvetta? Eikö ole ilmeistä että hoito-ohjelmien hoidettavien potilaiden riippuvuuteen liittyvät ongelmat johtuvat lähinnä muista asioista (sosiaalisen ympäristön ongelmat, yksilön sosiopsykologiset ongelmat, tms.) kuin itse substanssista, tässä tapauksessa kannabiksesta? Muussa tapauksessahan meillä olisi suorastaan huutava tarve mm. ”Cappuccino Vieroitus Ohjelmalle” (CVO).
– HVO vieroitusohjelman kuvauksessa kerrotaan että ”Alkuperäinen hoitomenetelmä luotiin niitä varten, jotka olivat käyttäneet kannabista 15-20 vuoden ajan. Hoito perustuu psykoedukatiiviseen menetelmään, joka kompensoi kognitiivisten toimintojen laadullisen huonontumisen, jonka kannabiksenpoltto aiheuttaa.”

Käytettekö tätä hoitomenetelmää 15 – 20 vuoden ajan kannabista käyttäneille vai sovellatteko tätä samaa mallia esimerkiksi 5 vuotta kannabista käyttäneille?
Miksi puhutte kognitiivisten toimintojen laadullisesta huonontumisesta kannabiksen käyttäjillä, vaikka siitä ei ole vakuuttavaa lääketieteellistä näyttöä?

Vuonna 2014 Journal of Clinical and Experimental Neuropsychology (julkaisunumero 36, 4/2014) [2] julkaisi tutkimuksen jossa todetaan että kannabiksen käyttäjät osoittivat yhtäläisiä ÄO -tuloksia kontrolleihinsa nähden, ja jopa suhteellisti parempia prosessointinopeuksia. Huomioitavaa ja myönnettäväähän se on että tässä testissä huomioidaan myös kannabisten käyttäneiden aavistuksen heikompi verbaalimuisti. Tämä on itsessään mielenkiintoinen aihe ja mielestäni kaipaa vielä lisää tutkimusta jotta väite verbaalimuistin heikentymisestä voisi olla tieteellisessa mielin vakuuttavaa. Tätä tulemme varmasti debatoimaan jatkossa.

Kuitenkin Harvard Gazette kirjoittaa Harvardin tutkimuksesta [3] jo vuonna 2001 että ”Ollessaan kuukauden ilman kannabista, miehet ja naiset jotka olivat aikasemmin käyttäneet kannabista vähintään 5000 kertaa elämänsä aikana, suorittivat psykologiset testit aivan vastaavalla tasolla kuin heidän verrokkinsa jotka joko eivät olleet käyttäneet kannabista lainkaan tai vain pieniä määriä elämänsä aikana”. (vapaa suomennos)

Sen sijaan on voimakkaampaa näyttöä siitä että kannabiksen säännöllinen käyttö hyvin nuorella iällä, noin 15 – 25 vuotiaana, saattaa negatiivisesti vaikuttaa yksilön kognitiivisiin toimintoihin, kuten vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa ”Considering Cannabis: The Effects of Regular Cannabis Use on Neurocognition in Adolescents and Young Adults” [4] todetaan.

Eikö siis olisi korrektimpaa näiden neuropsykologisten tutkimusten valossa keskittyä pitämään huolta nuorista henkilöistä?

Katson että tässä on nyt tarpeeksi keskustelun aihetta tälläerää asian tiimoilta.
LÄHTEET

[1] Riippuvuutta aiheuttavien aineiden vertailu – Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos – https://www.thl.fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/ehkaiseva-paihdetyo/ehkaisevan-paihdetyon-laatu/paihteiden-riippuvuus-vertailu

[2] Journal of Clinical and Experimental Neuropsychology (volume 36, issue4) -2014 Mary P. Beckera, Paul F. Collinsa & Monica Lucianaa
http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13803395.2014.893996

[3] ”Study: Intelligence, cognition unaffected by heavy marijuana use” -By William J. Cromie / Gazette Staff
http://news.harvard.edu/gazette/2001/10.11/marijuana.html

[4] ”Considering Cannabis: The Effects of Regular Cannabis Use on Neurocognition in Adolescents and Young Adults”
http://www.apa.org/news/press/releases/2014/08/considering-cannabis.pdf

Pin It on Pinterest