TULIKOE, päivä 269

TULIKOE, päivä 269

Kaikelle on aikansa ja paikkansa.

Aiheuttamani kannabis-kohu on vienyt minulta tietyn fokuksen ja sotkenut aikatauluni marraskuusta lähtien, mutta nyt olen vihdoin saanut kalenterini sen verran mallilleen että MMA-tempaukseni pääsee jatkumaan suunnitelmani mukaisesti.

Alan siis dokumentoimaan hevimiehen matkaa vapaaottelijaksi tästä lähtien suomen kielellä. Näiden blogi- ja some-päivitysten lisäksi kirjoitan aiheesta kirjaa ja kuvaan tulevaa YouTube-videodokkariakin, joten materiaalista ei tule olemaan puutetta.

Uusi meininki, uudella asenteella

Meditoinnin sijaan kävin aamulla todella pitkässä kuumassa suihkussa, valot pimeänä. Tämä on itselleni joskus hyvä tapa pysähtyä ajattelemaan; visualisoin silmät kiinni olevani jossain vesiputouksen alla ja annan sydämeni kertoa minulle asiansa kaikessa rauhassa. Kuten melkein aina, tälläkin kertaa tein uuden oivalluksen.

Älysin että koska elämässäni on tapahtunut lyhyellä aikaa paljon muutoksia, olen jotenkin odottanut asioiden muuttuvan itsestään myös treenitauon suhteen. Mutta muutos ei aina vain “tapahdu”, muutos pistetään tapahtumaan teoilla.

Toinen asia jonka tajusin olevan hidastamassa minua, on pelko. Tajusin pelkääväni jotain. Vaikka oikeastaan tiedän mikä se asia on, alitajunnassani koko ikäni asunut peikko ei kuitenkaan päästä otettaan suosiolla. On täysin eri asia tietää jokin asia teoriassa ja tuntea sekä sisäistää se asia käytännössä. Tämä haasteeni on työväline jolla astelen tuon pelon syntysijoille, vakaana tarkoituksenani ottaa kammojeni kanssa matsi. Ja sen matsin aion voittaa.

On aika toimia

Tämä idea alkoi pelkkänä haluna otella yksi MMA-ottelu, mutta projekti on laajentunut kattamaan koko elämäni ja olen haastanut itseni astetta isompaan muutosleikkiin. Lähtölaukaus projektille oli kesäkuun 1. päivä, 2015 ja siitä lähtenyt päivien laskeminen olkoon siis pelkän vapaaottelun ja fyysisen muutoksen sijaan mittarina sille, kuinka paljon olen saanut muutettua elämääni haluamaani suuntaan tuona kuluneena aikana. Päivälaskuri ja haaste loppukoot siihen kamppailuun, jonka lopulta häkissä tulen käymään.

Kannabis-yhteisön perustaminen ja viime viikon lähtöni Jess and the Ancient Onesista ovat vain esimerkkejä niistä useista katalyyteistä ja muutoksista, joita muutamassa kuukaudessa elämääni on mahtunut. Voin liioittelematta todeta, että olen polttanut kaikki sillat takanani ja olen heittäytynyt täysin tahdonvoimani armoille. Luotan vakaasti siihen, että selviän haasteestani voittajana enkä malta odottaa, mitä uutta kuluva vuosi tuo tullessaan!

Uskon että kun voitat itsesi, sinusta tulee jotain itseäsi suurempaa. Uskon jatkuvaan ihmisenä kasvamiseen. Uskon että fyysiset tulokset ovat useasti vain jatke mielentilalle, ja tahdonkin näyttää esimerkkiä siitä kuinka kaikki on vain tahtotilaa; kuinka kaikki on mahdollista.

Koitan kertoa treenaamisestani sekä fiiliksistäni mahdollisimman usein ja avoimesti, ja kutsun kaikki mukaan muutokseen kohti terveellisempiä rutiineja!

Annoin tälle haasteelleni uuden nimen: TULIKOE. Saa nähdä miten äijän käy.

PÄIVÄ 204: Talvipäivänseisaus

PÄIVÄ 204: Talvipäivänseisaus

Vuoden pimein päivä eli talvipäivänseisaus eli Tuomaksen nimipäivä eli minulle, kevyestä symboliikasta pitävälle, merkityksellä ladattu päivä. 🙂

Vihreä Lohikäärme on ahminut viime viikkoina aikani niin tehokkaasti että MMA-touhut ovat jääneet pahasti jalkoihin. Mutta aikansa kutakin: buddhalainen tasapaino ja harmonia ovat jo hyvää vauhtia asettumassa kalenteriini, sopivasti jouluksi. Tekemilläni muutoksilla aikani tulisi jatkossa riittää hyvin molempiin tempauksiin.

Vaikka muutankin jo tällä viikolla ruokavaliotani terveellisemmäksi ja kurinalaisemmaksi, ryhdyn kirjoittamaan syömisiäni tarkasti ylös vasta ensi viikolla (ja säästän itseni muuten tiedossa olevalta laskutoimitushelvetiltä kun kaikki jouluruoat pitäisi punnita ja ynnätä).

Taisin kyllä valita ehkä-ei-niin-optimaalisen viikon alkaa taas syömään ravinto-ohjelman mukaisesti… Mutta jospa löytäisin sellaisen kultaisen keskitien ja viikon kuluessa – todennäköisten kinkkuöverimättöjen jälkeen – laskeutuisin asketismin satamaan ilman sen kummempia kommervenkkejä.

Otan tänään kevyesti eli litratolkulla vettä, viherpirtelö naamaan sekä jooga- ja meditaatiosessio pienellä staattisella venyttelyllä höystettynä. Huomenna sitten jo kovempi reeni tiedossa.

”Tule meille Tuomas-kulta, tuopa joulu tullessasi…”
No OK. Julistan Yule-ajan käyntiin, hep!

PÄIVÄ 197: Kahden rintaman sota

PÄIVÄ 197: Kahden rintaman sota

Olen nyt siis 34-vuotias ja edessäni on sekä fyysisesti että psyykkisesti rankin urakka, mihin olen ikinä ryhtynyt (tai joutunut). Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla missä mennään joulukuussa 2016 ja miten olen näistä itselleni asettamista haasteista selvinnyt.

Jatkoa ajatellen päätin jakaa sivuni kokonaan suomen- ja englanninkielisiin osioihin, ja oletkin nyt uusilla suomalaisilla kotisivuillani… tättädää!

Tavaraa tulee tänne Suomi-osastoon lisää sitä mukaa kun ehdin sitä kirjoittamaan ja koodailemaan. Koittakaa siis kestää hiukan puutteellisia bändi-, keikka-, biografia jne. -osioita vielä hetki, jo tämän vuoden puolella pitäisi näyttää valmiimmalta ja pieniä lisäyksiä tulee tänne päivittäin.

KANNABISPALLOEFEKTI

Tänä aamuna herättyäni miltei romuna oleva iPhone 4 -älyluurini mesosi Facebookissa tapahtuneen paljon eilisillan jälkeen, ja pian huomasinkin että Jussi Ahde oli maininnut minut ja Vihreä Lohikäärme -vastarintaliikkeen aloittaneen kannabis-kirjeeni Savon Sanomille Uuden Suomen blogissaan. Kirjoitukseni inspiroimana Ahde kirjoitti avoimesti päihdeongelmistaan ja ko. kirjoituksesta ovat uutisoineet tänään ainakin sekä Iltalehti, MTV, Voice.fi ja Me Naiset (Iltalehti julkaisi jutun myös painetussa lehdessä).

Voit lukaista Jussin kirjoituksen tästä linkistä:
http://jussiahde.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208357-kannabis-huumeet-ja-masennus

Lumipalloefekti siis jatkuu ja viime viikon ollessa hiukan hiljaisempi, tällä viikolla vastarinta tulee iskemään jälleen! Jos kannabis on mielestäsi turhaan pannassa ja haluat siirtyä sanoista tekoihin, tai jos tahdot pelkästään seurata kannabis-vallankumousta aitiopaikalta, värväydy vastarintamme some-sissiksi sähköttämällä päämajaan täältä.

Operaatio INDICA eli suomalaisten omia kertomuksia ja kokemuksia lääkekannabiksesta sijaitsee omalla sivustollaan täällä.

EXTREME-MATKA OMIIN PELKOIHIN

Kannabiksen lisäksi toinen asia mihin Suomessa liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä on vapaaottelu eli MMA. Vaikka et urheilusta tai kamppailu-urheilusta pitäisikään, suosittelen lämpimästi sinua lukaisemaan tämän alun perin Savon Sanomien sensuroimassa blogissani julkaistun kirjoituksen.

Tämäkin tuherrus sai parissa päivässä tuhansia lukukertoja, ja oli itse asiassa blogini luetuin kirjoitus ennen aiheuttamaani hamppupolemiikkia:

TAISTELUFILOSOFIAA: Jokaisen pimeä puoli

Matkaan juuri hypänneille, tässä vuoden mittainen tulikokeeni pähkinänkuoressa: Tavoitteeni on käydä yksi MMA-ottelu häkissä ja selvitä siitä hengissä. Isoin haaste on päästä fyysisesti sekä henkisesti riittävän kovaan kuntoon ja sisäistää jumalaton määrä tekniikoita jotakuinkin automaattisiksi reaktioiksi.

Tutustu syvemmin MMA-tulikokeeseeni täällä ja seuraa matkaani The Metal Triben Facebook-sivuilla.

Vaikka teen tämän silkasta rakkaudesta mielestäni maailman hienoimpaan urheilulajiin, päätavoitteeni on kuitenkin omien pelkojeni kohtaaminen, niiden voittaminen ja ihmisenä kasvaminen. Ja se, että nenäni säilyisi murtumatta.

Treeni- ja ravintopäivityksien lisäksi kirjoitan myös taistelufilosofiaa eli näkemyksiäni vapaaottelusta ja kamppailulajeista yleensä. Tämä kaikki tapahtuu sivustollani Vihreän lohikäärmeen ”naapurissa”, joten lukekaa kannabisfriikit myös näitä jos urheilupsykologia, terveellinen ravinto, treenaus tai oman suorituskyvyn optimointi kiinnostaa.

Niin ja mainitaan nyt vielä että kirjoitan tästä matkastani myös suomenkielistä kirjaa, josta kailotan kyllä lisää myöhemmin.

KAHDEN RINTAMAN SOTAA KOHTI

Olen nyt MMA-tulikokeen puolivälissä ja kannabis-vapaustaistelun alussa. Bändihommien lisäksi nämä kaksi asiaa tulevat olemaan ne rintamat joille omistaudun täysin tulevaksi vuodeksi.

Huomenna astelen Slussenista Viking Linen onnelliseen satamaan ja kohti hirvittävää työmäärää, jokapäiväistä äärimmäistä fyysistä rasitusta ja isoa liutaa kysymysmerkkejä. Käyn tulta päin pää kylmänä ja jalat maassa, sillä en ole kummassakaan taistelussa yksin. MMA-tulikokeessa minulla on tukenani Euroopan paras MMA-sali Allstars Training Center ja kannabis-vapaustaistelussa mukanani on kasvava joukko valehteluun kyllästyneitä suomalaisia.

Ja molemmilla rintamilla salaisena aseenani on säännöllisten kahdeksan tunnin yöunien ja viherpirtelöiden tuoma raudanluja FOKUS.

 

Glögin tuoksuisin synttäriterveisin,

Tuomas
Vapaustaistelija, taistelufilosofi

 

PS. Suokaa anteeksi tämän kirjoituksen sini-vihreä ulkoasu, poikkeuksellisesti tämä on sekä Vihreän lohikäärmeen ja The Metal Triben uutisvirroissa ja sivun koodi meni asiasta hieman hämilleen. 🙂

MMA CHALLENGE, DAY 178: Childhood fears and my name on Finnish headlines

MMA CHALLENGE, DAY 178: Childhood fears and my name on Finnish headlines

MMA CHALLENGE, DAY 178

One of the reasons why I began this MMA quest was to get rid of my fear of social conflicts.

So I kinda thought that ”ah well, this ’growing as a person’ and ’getting rid of childhood trauma’ thing: I’ll just get it over with at some point during this project.” Of course we all know the human psyche doesn’t work that way. But that’s me, going straight towards the fire.

I just wanted to mention that this mental aspect of my MMA quest seems to be more challenging, and even more frightening, than I thought. By writing about my past and childhood for my upcoming book, I’ve somehow subconsciously invoked some inner demons, and I notice that I have to face those scary creatures whenever they pop up, NOT when it would suit me the best.

But as Plato says: ”To be a fully developed man, you must build your mind and body equally.”

It’s a very uncommon feeling, to all of the sudden, to find yourself as the new face of a cause; and this is where I am at now. To sum it up, it’s been quiet here at The Metal Tribe due to a very extraordinary situation, but all is well and you’ll start hearing from me and my training again, soon enough!

Stay strong, never give up!

Peace and love,
Tuomas

PS. I’ll explain this entire media incident in English later. It’s going to be a very interesting addition to my book, indeed!

MMA CHALLENGE, DAY 156: Home is where the heart is

MMA CHALLENGE, DAY 156: Home is where the heart is

I’m writing in the darkness of my cabin. The ship (a big ferry, technically speaking) is still in Stockholm, about to sail to Helsinki. But before we weigh anchor and hoist the sails, it’s time for a monthly situation check.

Last week I had some of the best days of this year. By far. I’ve been away from Sweden a lot and I didn’t even realize how much I’ve missed being here. Thanks to the awesome individuals, going to the Allstars gym makes my day every single time. Take Andreas Michael for example. The main coach at Allstars Training Center is a personification of the positive attitude I love about MMA people. I’ve noticed this same happy mindset at Kuopio’s own Gladiator Factory as well.

Sometimes after my morning workouts I go and watch the ‘big boys’ train at the competition group. On last week’s Monday I spotted a kickboxing legend as Melvin Manhoef himself was training with Allstars’s UFC beast Ilir Latifi. Now I don’t get starstruck in the presence of famous musicians anymore; these pro fighters are the real rockstars for me. 🙂

But my goal is not to be a mere fanboy. My goal is to eventually train in that same shark tank with them.

The mental game is everything

My week began perfectly but on Wednesday my training plans got interrupted due to drinking and celebrating the new FORGOTTEN HORROR line-up… Then I caught a cold after Saturday’s Halloween party and now I’m feverish and unable to exercise. This was an important reminder: I need to concentrate on this project also when I’m not at the gym. Taking care of my body’s needs has to be priority number one and I have to sacrifice some comforts in order to do this. I can’t just work out AND party hard several times a week.

IMG_1318_620-tk

Even though I didn’t end up training as much as I planned, last week made me feel so confident, refreshed and happy that I count it as a victory. This project is a huge transformation for me, both physically and mentally, and it includes eliminating all kinds of inner limitations out of my way. Step by step, I’m getting to the point where I’m training and monitoring my diet like a professional athlete.

I’m getting there but at my own pace, on my own terms.

Nobody cares, work harder!

I’ve now gone through the very basics of stand-up fighting (aka striking) by myself and I’ve increased my overall fitness level a little. I know this is not a recommended way to start learning mixed martial arts, but I had to do it like this… you’ll find out why in the damn book.

Now comes the next phase: getting punched in the face.

With that I mean group training. As soon as this fever will pass I’ll start participating in the group sessions at Gladiator Factory in Kuopio. This will be an addition to my solitary morning workouts, so I definitely have my work cut out for me!

I’m not sure whether I should now concentrate on striking, wrestling or Brazilian Jiu-Jitsu… probably a little bit on everything. There’s so much to learn.

Thank you Sweden, see you again at the end of this month! <3 Huller om buller!!!

IMG_1289_instagram_620-tk

Stockholm, city of the gods.

Pin It on Pinterest