Pakene, ystäväni, yksinäisyyteesi! Minä näen sinut suurten miesten melun huumaamana ja pienten piikeillään pistelemänä.

Missä yksinäisyys lakkaa, siinä alkaa tori; ja missä tori alkaa, siinä alkaa myös suurten näyttelijäin melu ja myrkyllisten kärpästen surina.

Pakene, ystäväni, yksinäisyyteesi: minä näen sinut myrkyllisten kärpästen pistelemänä. Pakene sinne, missä tuima raikas tuuli puhaltaa!

Pakene yksinäisyyteesi! Olet elänyt liian likellä pieniä ja viheliäisiä. Pakene heidän näkymätöntä kostoansa! Sinua kohtaan he eivät ole muuta kuin kostoa.

Älä nosta enää käsivarttasi heitä vastaan! Heitä on lukemattomia, eikä ole sinun osasi olla kärpäsviuhka.
Myrkyllisten kärpästen uuvuttamana minä sinut näen, sadasta kohdasta verille raavittuna minä sinut näen; ja ylpeytesi ei tahdo edes olla vihoissaan.

Verta he haluaisivat sinusta kaikessa viattomuudessa, verta himoitsevat heidän verettömät sielunsa – ja sentähden he pistävät kaikessa viattomuudessa.

He surisevat ympärilläsi myös sinun ylistystäsi: tungettelevuutta on heidän ylistyksensä. He tahtovat likelle sinun ihoasi ja sinun vertasi.

Pakene, minun ystäväni, yksinäisyyteesi ja sinne, missä puhaltaa tuima raikas tuuli. Ei ole sinun osasi olla kärpäsviuhka. –

Näin puhui Zarathustra.

Pin It on Pinterest