Welcome to the violent re-programming of a human mind.

Here’s Episode One: ”Some Pain Will Last”

For plot clues, behind-the-scenes stuff and deeper philosophy behind The Crucible Major Program, and for more darkness, suffering, discipline – and ultimately redemption, enlist to Command Outpost ”CRUCIBLE” Facebook group and subscribe to ”RELIGION: Discipline” newsletter.

When all this is over, you will understand.


Command Outpost ”CRUCIBLE”: Guadalcanal

Command Outpost ”CRUCIBLE”: Guadalcanal



This was one of the darkest moments, and darkest nights, of the entire World War II. The reason for posting this is to try to include my personal thoughts in between the text, hopefully fluently and without being confusing.

Here’s an example of me interrupting the original text:


[Pause reading for a second]

Narrator’s personal notes written inside two bracketed lines, like this.

[Back to the story]


The original text, is placed between the


lines. Copy?

Good. Here goes. LOCATION: The island of Guadalcanal, the Pacific theater of World War II. THE YEAR: 1942 (need to check that it wasn’t ’43, and possibly fix it here afterwards).


Puller called Del Valle again: “Give us all you’ve got. We’re holding on by our toenails.”

“I’ll give all you call for, Puller, but God knows what’ll happen when the ammo we have is gone.”

“If we don’t need it now, we’ll never need it. If they get through here tonight, there won’t be a tomorrow.”

[Pause reading for a second]

I repeat.

”If they get through here, THERE WON’T BE A TOMORROW.”

That’s the reality of the situation for these men. There won’t be a tomorrow.

[Back to the story]

Fuller called the CP from the flank:
“Colonel, I’m just about running out of ammo. I’ve used almost three and a half units of fire.”

“You’ve got bayonets, haven’t you, Fuller?”

“Sure. Yes, sir… all right then. Hang on.”


You haven’t had food, or even water, for days. Instead, you have malaria. No sleep. You are shooting your very last bullets into the blackness of the tropical jungle’s hot and humid emptiness. Amidst the gunfire, you hear the distant battlecries of the HUNDREDS AND HUNDREDS of fanatic Japanese soldiers—who hate you deeply—closing in, and who are about to overrun you and kill every single one of you, your friends and your entire platoon. Any minute now. And basically, all you have is a knife.

Then a last desperate call to the Command Post, asking for ammunition, although the message between the lines is that you are begging them to give at least a theoretical chance for yourself and for your brothers to live through this night. And the response is, I mean they actually say that ”well you’ve got knives, don’t you, so DEAL WITH THE SITUATION.”

After the Colonel’s reply to Fuller, I can only imagine that surreal terror, then the realization and ACCEPTANCE of the absolute finality of the situation, then deciding the next course of action (probably just ”prepare for hand-to-hand engagement” or, most likely, ”this is it, the last minutes of ’me,’ the last minutes I can hear this rain and feel these clothes and smell this air and remember my famil—oh my God I can hear them right in front of me now, they are here, oh my God they are here”). And then, initiating the plan and ENGAGING. Move. Go.

But it’s just that… I can’t put it to words. I have tried to imagine the tone of Fuller’s voice of the last words of his ”hang on” reply. I hear it filled with both acceptance of dying and desperation, yet with sound of determination—but with a disturbing undertone of numbness; void of emotion.

I’ve been thinking about the tone of those two last words a lot.


Sure, yes sir… yes we have knives.

…all right then. HANG ON.

Most of these men lived through that night, only to face the next—and similar—night, and after that, the next one, and after that, the next one… until one of VERY few options would happen.



Paid for civil disobediance, approved by the DEA & FDA

Paid for civil disobediance, approved by the DEA & FDA

6 SEP 18 – 0905 HRS

Starting to get paid for open and honest civil disobediance. Best of all: it’s all approved by the DEA and FDA.
I appreciate the new status symbol of DIRECTOR, but I see myself first and foremost as a FILM director, debuting within days. Shameless plug time. Check out the CRUCIBLE MAJOR teaser + some upcoming plot hints on this YouTube playlist:
Back to topic. Rather than a smuggler; I’d like to see myself as a NON-STATE ACTOR, (NSA, and there are several types of NSAs, mind you).
And to everyone condemning medical marijuana and CBD on this day and age of information, allow me to impart a word to the wise:
“Every fact of science was once damned. Every invention was considered impossible. Every discovery was a nervous shock to some orthodoxy. Every artistic innovation was denounced as fraud and folly. The entire web of culture and ‘progress,’ everything on earth that is man-made and not given to us by nature, is the concrete manifestation of some man’s refusal to bow to Authority.
We would own no more, know no more, and be no more than the first apelike hominids if it were not for the rebellious, the recalcitrant, and the intransigent. As Oscar Wilde truly said, ‘Disobedience was man’s Original Virtue.’”
―Robert Anton Wilson“

Phoenix (Rough mix Satyricon cover)

Forgotten Horror (
Deathchain (
True Black Dawn (
The ”LOA” Voodoo Project (working title for upcoming solo thing)

Jess and the Ancient Ones (
Urn (
Flame (

Gig calendar (

Photographic sorcery by Maija Lahtinen –
Tactical Operations Center (TOC) MMXVIII e.v. –

”Crucible Major” season one teaser

”Crucible Major” is my catharsis, my redemption.

The entire series will be available besides YouTube as a digital download and as good old VHS tape recordings.

Extra & exclusive footage and additional info only for The Crucible Newsletter subscribers and to the members of the Facebook’s Combat Outpost ”CRUCIBLE” group.

CRUCIBLEMAJOR.COM website will be unveiled on the first days of September – at the same time with the announcement of the first episode’s launch date.

This is the birth of an entire new genre, entitled ”Serialized Parallel Documentary”.


1918: At U.S. Marine Corps Boot Camp

1918: At U.S. Marine Corps Boot Camp


“By God, he’s a Marine. He looks as if he must sleep at attention. You know I always have to tell ‘em to look mean and nasty out there marching, but I never had to tell him. He’s a natural.

And he never makes the same mistake twice.”

[On military history knowledge:] “Hell, he gives me inferiority complex. I’ve read some, but this kid knows von Clausewitz backwards—and guys I’ve never heard of, by the dozen.

He’s some kid. This stuff is like a religion with him.”

The noncoms admired Puller’s work on the bayonet field, where big signs read:


Five years.

Five years.

26 JUL 18 – 0333 HRS

Five years.

For five years, life has consisted of misery, obstacles, poverty, illness, hardships, accidents, betrayal, and death.

Five. Long. Years.

I look into the mirror, and I don’t recognize myself anymore.

I have become weak.

I have become disorganized.

I have become lost.

Then—a thought. A crystalline diamond-thunderbolt shot through my brain, penetrating my consciousness. I bathed in the INESCAPABLE realization, in the finality of that realization.

I bathed in the purity of it.

I realized that I was just where I belonged. I was at home. All this time, I had been at home. A rush of pleasure and calm ran through my entire being.

Home is endless struggle and endless suffering. An endless effort on trying to become better. Every waking hour of every single day.

The path of life is that of adversity. Its love is pain.

So merciless in its simplicity. So pure in its unfairness.

And thus I made a commitment. A commitment to devote myself entirely to this ideal. To BECOME that ideal. To earn its cold embrace each day.

That ideal is DISCIPLINE, and I have chosen to become its pupil.

Photo taken in Stockholm, Sweden, exactly five years ago.

Initiating the mission.

Initiating the mission.

30 JUL 18 – 0523 HRS

This morning feels different. I feel different. Indifferent. It’s as if there’s a hidden tune, an underlying melody of tension and excitement, playing in the universe this morning. And only I can hear its secret pulse.

Got an email from the national television again. No time to reply, screw it. Screw them. The mission is the priority.

I rather do what I do nowadays; avoid being caught by the authorities.

A gargantuan five-part interview on The Metal Phenomenon

A gargantuan five-part interview on The Metal Phenomenon

Nina is a metal journalist. She’s also a really great and warm-hearted person.

I recommend you to check out her site, The Metal Phenomenon. I’m happy to have her as a friend and I was honored to give an in-depth SITREP of what has been going on with my crazy life, and what’s to come, to her website ’The Metal Phenomenon.’

We cover basically everything I’m doing, such as MMA, my cannabis work, my critique on the current metal scene, thoughts on manhood, true meaning of rebellion, psychedelics… and of course, band stuff.

So please, check out her website, like her Facebook page and follow The Metal Phenomenon on Instagram.

In the near future, I’m planning on having Nina as a guest on my upcoming YouTube show / podcast / whatever… so stay tuned.

Part I – The Fire Has Returned:—Interview-with-Tuomas-Karhunen-Part-I

Part II – Love Is The Higher Power:—Interview-with-Tuomas-Karhunen-Part-II

Part III – Rebellion Against The System:—Interview-with-Tuomas-Karhunen-Part-III

Part IV – The Green Dragon:—Interview-with-Tuomas-Karhunen-Part-IV

Part V – Future Visions:—Interview-with-Tuomas-Karhunen-Part-V

Welcome to the Crucible

Welcome to the Crucible

I just launched my renewed website online today.


Today, precisely one year ago, I entered so far the darkest period in my life. Got kicked in the head while on the ground from several directions. But they should’ve made sure they kicked harder.

Because I’m back on my feet now, and it’s time to have a rematch – but this time on MY terms.

For my own sake, and to honor my father’s memory, I will go through and re-live the events surrounding my father’s death, chronologically day by day, which involved me being physically assaulted and getting illegally banned from the hospital, BY THE HEALTHCARE STAFF, when I brought my father in an ambulance to the ER.

The crisis call line told me I should deserve a medal for what I had already gone through and if I still managed to bring my father to the ER – which I did. But instead of getting crisis help, I got mugged by Kuopio University Hospital (KYS) security. Kicked outside, without any reason at all, completely in shock, verbally protesting but keeping my cool and my voice down, still holding my fathers trousers, keys, and wallet. Soon a doctor saw this and intervened, demanding I of course need to see a doctor IMMEDIATELY. Then I got back in, but I had two guards in front of me and two behind me all the time, for a reason unknown to me. They made me break my promise to my father that he wouldn’t need to be alone, and by the time the hospital gangsters allowed me to go see him, he was already slipping into a vegetative state and I lost the last moments to talk with my father, to support him, to be there for him. Which I promised.

My father struggled for two months and the physical assaults and illegal bans towards me continued – with their ONLY REASON being my profession with medical cannabis, which makes it pure ideological persecution. The reason to physically assault me was, in the words of the hospital’s patient security chief, my SOCIAL MEDIA POSTS (!) which according to my lawyer were totally okay and legal. Is this Finland in 2018 or Soviet Union during the Cold War?

This proved me the fact I hear from the patients of my organization all the time: that especially in Kuopio, if the patient says the word ”medical cannabis,” they will not be treated according to patients’ rights or doctor’s ethics. I mean, I literally got attacked and kicked out just for being on national TV and radio with a congress woman-cancer physician, talking about the medical cannabis situation!

I have security camera footage, and I recorded some of these acts with my cell phone and I will publish them, when it’s strategically the right moment to do so. I have statements from hospital staff going on record telling how the security didn’t leave, even when the hospital social worker told them to leave and stop harrassing me. Instead, they waited around the corner and attacked me once the social worker had left. She saw this. This time they attacked only because I was escorting my severely ill mother to have blood tests taken. They did this in front of her eyes, and once again, I just sucked it up and made no resistance.

But the camera was recording all the time.

And that was just the first wave of kicking I got when I was down. Jealous and pompous cannabis organization leaders launched an ad hominem campaign on social media, insulting me and calling me a ”fraud” because they knew I wasn’t able to defend myseld since I was away, having constant fear and panic attacks due to the trauma caused by the hospital security. And after my father’s funeral, even more back-stabbing and kicks in the head when I was on the ground, but yet again from a different direction.

So now I will go through these assailants and betrayers. One. At. A. Time.

I will initiate the action and I KEEP the initiative. You think you’re gonna flank me – too late, I’ve already flanked you. You plan on attacking – too late, I’m two steps ahead and already about to engage.

With ONLY legal ways, such as arranging negative press directed to a public instance, and other civilized ways… of course. I will NOT go down to their level.

But still, the fact remains: now it’s MY turn.

JRE #958: Dominanssihierarkian psykologinen evoluutio

JRE #958: Dominanssihierarkian psykologinen evoluutio

Tri Jordan Peterson on kanadalainen kliininen psykologi ja psykologian professori. Joe Roganin podcast-jaksossa #958 hän kertoo muun muassa dominanssihierarkian, sankarimytologian ja uskonnollisten hahmojen psykologisesta ja evolutionaarisesta synnystä.

Pidemmittä puheitta puheenvuoro tohtori Petersonille ja herra Roganille.


Peterson: Mutta esimerkiksi Vanhassa testamentissa israeliitit pyrkivät aina rauhaan Jumalan kanssa, eli he yrittävät elää joutumatta jatkuvasti säiden tai valloittajien armoille.

Rogan: Jotka he tulkitsivat ”Jumalan tahdoksi”.

–Kyllä, tietyllä tapaa kaiken heidän ymmärryksensä yli menevän. He ovat kyllä tätä hienostuneempia, mutta kaiken yli ymmärryksen menevän. He tavallaan käsitteellistivät koko olemassaolon, ja pyrkivät tulemaan toimeen sen kanssa.

Eräs heidän hypoteeseistaan oli, että ”voit neuvotella todellisuuden kanssa”. Ja tämä pitää paikkansa, mikä on tosi siistiä. Voit neuvotella todellisuuden kanssa osittain siksi, koska todellisuus, jonka kohtaat ajan kuluessa on osittain todellinen maailma, mutta osittain abstrakti sosiaalinen rakennelma. Voit neuvotella tulevan abstraktin sosiaalisen rakennelman kanssa koko ajan. Teet niin aina, kun teet lupauksen. Teet niin aina, kun uhraat jonkin asian toisen asian puolesta. Luovut impulsiivisesta houkutuksesta ja se antaa sinulle moraalisen palkkion, jonka voit lunastaa tulevaisuudessa.

Sitähän raha on, herran tähden. Havaitsimme tulevaisuuden jossain vaiheessa. Kuten sanoin, olimme simpansseja kauan aikaa sitten. Löysimme tulevaisuuden ja huomasimme, että kykenimme neuvottelemaan sen kanssa. Aivan kuin tulevaisuus olisi henkilö.

Se on uskomatonta. Ja osittain siitä syntyi käsite Jumalasta henkilönä. Asia tulisi kääntää toisin päin. Ajatus tulevan kanssa neuvottelemisesta tuli ajatuksesta, että Jumala oli henkilö. Koska käsite Jumalasta henkilönä syntyi ensin. Mutta se oli kehitysvaihe matkalla kohti edes kykyä pystyä sanomaan ”tulevaisuus”.

Olemme käyneet kuuden miljoonan vuoden matkan simpanssista tietoiseksi ihmiseksi. Eikä meillä ole aavistustakaan siitä, mistä nämä uskomattoman hienostuneet ideat tulevat. Kuten käsite uhraamisesta. Tiedätkö, kuinka paljon verta oli vuodatettu, ennen kuin ihmiset pystyivät uhraamaan abstraktisti? Tappamisen sijasta?

Meidän täytyi toteuttaa ajatus: ”Jumala nauttii siitä, että tapat jotain, koska hän tulee tyytyväiseksi verellä.” Meidän täytyi toteuttaa tätä, luoja tietää kuinka kauan, kaksikymmentä tuhatta vuotta? Sata tuhatta vuotta? Kunnes pääsimme lähellekään ajatusta siitä, että pystymme tekemään saman abstraktisti.

Joten katson näitä vanhoja tarinoita evoluutiobiologin tavoin. En yritä väheksyä niitä millään tavalla, koska siitä, mitä emme ymmärrä evoluutiosta, saisi tehtyä paksun kirjan.

Lisäksi uskonnollisessa fenomenologiassa on paljon sellaisia asioita, joista meillä ei ole hajuakaan. Kuten se, että enteogeeneiksi tai psykedeeleiksi kutsutut huumeet saavat aikaan mystisiä kokemuksia.

Kukaan ei tiedä, mitä siitä tulisi päätellä. Ne voi tietysti jättää noteeraamatta sanoen, että ”nehän ovat vain huumeita”. Mutta ihmiset ovat käyttäneet niitä, kuka tietää, viisikymmentä tuhatta vuotta? Sataviisikymmentä tuhatta vuotta? Psykedeelit saattavat olla kaikkien uskonnollisten ideoidemme lähde. En väitä, että ne ovat, mutta ne saattavat hyvinkin olla. Joten miksi meillä on kyky saada mystinen kokemus?

Kuka tietää?

Se liittyy ihailun tunteeseen. Samaan tunteeseen minkä saat, kun kuuntelet erityisen dramaattista musiikkia. Tai kun jokin asia liikuttaa sinua syvästi. Ja kun niskakarvasi nousevat pystyyn, tiedätkö mitä se on? Se on piloerektio. Sama asia, mikä tapahtuu kissalle, kun se näkee suuren koiran.

Se on pelonsekaista ihailua. Tunnet sen, kun ihosi menee kananlihalle musiikin takia. Karvasi nousevat pystyyn kuten kissalla, siis kaljulla kissalla.

Mitä päättelet siitä, että nämä enteogeenit jäljittelevät tarkasti ihmisen neurokemiaa?

–Ne todellakin tekevät niin. Siitä ei ole epäilystäkään.

Mutta mistä luulet, että se johtuu?

–Osa syystä on se, että jaamme yhteisen evoluutiopolun kaikkien syömiemme asioiden kanssa. Kuten kasvien ja sienten. Olemme kehitysopillisesti sidoksissa planeetan jokaisen elämänmuodon kanssa.

Esimerkiksi serotoniinilla on sama vaikutus hummereihin kuin ihmisiin. Jos niiden serotoniinitasoja nostetaan, hummerit nousevat enemmän pystyyn ja ne ovat halukkaampia taistella. Jos serotoniinitasoja lasketaan, silloin hummeri masentuu ja piiloutuu. Mieti sitä. Erosimme hummereista noin 350 miljoonaa vuotta sitten ja ne elävät vieläkin dominanssihierarkioissa.

Dominanssihierarkia on niin vanha. Se on puita ja kukkia vanhempi. Se on pysyvä.

Olemme kehittyneet hierarkiaa varten. Ja sen henki on Vanhan testamentin Jumala, ainakin osittain. Hierarkian henki. Joten nämä asiat ovat minulle ällistyttäviä, ja osittain siksi tutkin niitä. Mutta kaikki aivokytkentämme on ehdollistettu siihen. Naiset käyttävät dominanssihierarkiaa valitakseen kumppanin. Se on hyvin outoa, sillä ihmiset ajattelevat evoluution luonnonvalinnan näkökulmasta, melkein aina. Mutta seksuaalisella valinnalla on valtava rooli, joten heitän vähän hurjaa juttua tähän.

Tiedämme, että meillä on kaksi kertaa enemmän naispuolisia esivanhempia. joillekin tämä on vaikeaa mutta voit ajatella niin, että karkeasti sanottuna, jos jokaisella naisella olisi yksi lapsi ja vain joka toisella miehellä olisi lapsi. Joten miehillä on joko kaksi lasta, tai ei yhtään. Se on osapuilleen keskiarvo.

Jos olet mies, sinulla on kaksi lasta, kenties kahden eri naisen kanssa, tai nolla lasta. Jos olet nainen, jokaisella on yksi lapsi. Se on keskiarvo. Joten menestys on vaihtelevampaa miesten keskuudessa. Se on muuten hyvin yleistä myös eläinkunnan keskuudessa. Kysymys kuuluu, kuinka naiset valitsevat kumppaninsa?

Toisin kuin naarassimpanssit, naiset parittelevat valikoiden. Kiimassa oleva naarassimpanssi parittelee kenen tahansa uroksen kanssa. Dominoivat urokset parittelevat todennäköisimmin mutta se johtuu toisten alistamisesta, ei naaraan valinnanvapaudesta. Naiset käyttävät valinnanvapautta. Ja se on eräs asioista, jotka erottivat meidät simpansseista.

Mutta kuinka naiset tekevät sen? He katsovat miesten dominanssihierarkiaa, jossa miehet kilpailevat. Voisi sanoa, että he kilpailevat vallasta. Mutta se on aika vääristynyt tapa tarkastella asiaa. He kilpailevat pikemminkin vaikutusvallasta. He kilpailevat johtajuudesta. Joten tavallaan hierarkian huipulla olevat miehet ovat toisten miesten valitsemia. Tietysti on raakalaisia ja saalistajia, mutta puhun keskiarvosta ajan saatossa. Miehet ikään kuin järjestäytyvät, ja vaikutusvaltaiset miehet nousevat huipulle ja naiset valitsevat heidät.

Mietipä sitä. Se tarkoittaa, että miljoonien vuosien ajan, jonka dominanssihierarkia tuossa muodossa on ollut, sanotaan, että siitä lähtien, kun erosimme simpansseista kuusi miljoonaa vuotta sitten miesten dominanssihierarkia on se ympäristö, joka työntää parittelevan uroksen huipulle. Eli mies, joka esiintyy dominanssihierarkiassa on se, joka todennäköisimmin jättää geneettisen jäljen.

Eli miesten dominanssihierarkia on valintamekanismi, joka välittyy naisten kautta.

Se tarkoittaa sitä, että kun olemme kulkeneet kuusi miljoonaa vuotta ajan halki, miehet eivät ainoastaan ole sopeutuneet dominanssihierarkian olemassaoloon, vaan myös kykyyn kiivetä sitä ylös. Ja se on yksilön keskeinen henki, jossain mielessä. Yksilö on se, joka voi siirtyä ylös dominanssihierarkioissa. Se on silmä pyramidin huipulla, mikä on valittu sinne. Seurauksena tulemme jatkuvasti paremmiksi, kulttuurin välittämistä biologisista syistä johtuen, dominanssihierarkioiden kiipeämisessä, jotta voisimme jättää geneettisen jäljen. Se on tapahtunut ihmisille.

Kuvittele, että sitä on tapahtunut kuusi miljoonaa vuotta. Ja että olemme alkaneet tarkkailla sitä, koska olemme uteliaita otuksia. Yritämme jatkuvasti selvittää, keitä oikein olemme. Ja tarkkaillessamme sitä, olemme alkaneet kertoa tarinoita hierarkiaa kiivenneistä ihmisistä. He olivat sankareita.

Siitä sankarimytologia sai alkunsa. Ja suurin sankari oli se, joka meni ja tappoi käärmeen. Luonnollisesti, sillä se tyyppi oli kuule suuri sankari. Ehkä jo silloin, kun elimme puissa, hän oli sankari. Joten suuri sankari on se, joka tappaa lohikäärmeen, ottaa kullan, tuo sen yhteisöön ja jakaa sen. Hän myös kiipeää ylös hierarkiassa.

Hän todennäköisimmin löytää neitsyen, sillä pelastat neitsyen lohikäärmeen kynsistä ja saat hänet. Eli dominanssihierarkia on mekanismi, joka valitsee sankareita ja jalostaa heitä. Seuraamme sitä kuusi miljoonaa vuotta ja alamme ymmärtää mitä sankarina oleminen tarkoittaa. Alamme kertoa tarinoita siitä.

Joten emme pyri ainoastaan geneettisesti dominanssihierarkiaan naisten välittämänä valintamekanismina, vaan myös tarinoiden avulla. Joten sanomme: ”Tuo henkilö on ihailtava”, ja kerromme tarinan hänestä. ”Tämä henkilö on ihailtava”, kerromme tarinan. ”Ja tämä henkilö on ihailtava.” Ja samaan aikaan puhumme ihmisistä, jotka eivät ole ihailtavia. Sitten ”ihailtava” ja ”ei-ihailtava” alkavat muodostua kategorioiksi.

Ja siitä saamme asiat kuten hyvän ja pahan.

Ja sitten voit alkaa kuvitella täydellistä ihmistä. Valitset kymmenen ihailtavaa ihmistä, ja yksi heistä on ”meta-ihailtava”. Hän on sankari, josta ajan myötä tulee uskonnollinen hahmo. Hänestä tulee pelastaja, messias, kun käsitteellistämme ideaalisen yksilön.

Ja lännessä olemme järkeilleet asian siten, että ideaalinen henkilö on se, joka puhuu totta. Se tarkoittaa sitä, että se on paras keino kiivetä ylös kaikkia mahdollisia dominanssihierarkioita. Vakaimmalla ja pitkäkestoisimmalla tavalla, se on läntisen kulttuurin johtopäätös.

Eli kun puhut postmodernistien vastustuksesta näitä klassisia miesrakenteita kohtaan…

Katso jakso #958 kokonaan:
Joe Rogan Experience #958 – Jordan Peterson

The Joe Rogan Experience -podcast:

Pin It on Pinterest


A companion to the Crucible Major series. Thoughts about life, perseverance and discipline.

“For a man to conquer himself is the first and noblest of all victories.” —Plato

You have Successfully Subscribed!