JRE #958: Dominanssihierarkian psykologinen evoluutio
Tri Jordan Peterson on kanadalainen kliininen psykologi ja psykologian professori. Joe Roganin podcast-jaksossa #958 hän kertoo muun muassa dominanssihierarkian, sankarimytologian ja uskonnollisten hahmojen psykologisesta ja evolutionaarisesta synnystä.
Pidemmittä puheitta puheenvuoro tohtori Petersonille ja herra Roganille.
Peterson: Mutta esimerkiksi Vanhassa testamentissa israeliitit pyrkivät aina rauhaan Jumalan kanssa, eli he yrittävät elää joutumatta jatkuvasti säiden tai valloittajien armoille.
Rogan: Jotka he tulkitsivat ”Jumalan tahdoksi”.
–Kyllä, tietyllä tapaa kaiken heidän ymmärryksensä yli menevän. He ovat kyllä tätä hienostuneempia, mutta kaiken yli ymmärryksen menevän. He tavallaan käsitteellistivät koko olemassaolon, ja pyrkivät tulemaan toimeen sen kanssa.
Eräs heidän hypoteeseistaan oli, että ”voit neuvotella todellisuuden kanssa”. Ja tämä pitää paikkansa, mikä on tosi siistiä. Voit neuvotella todellisuuden kanssa osittain siksi, koska todellisuus, jonka kohtaat ajan kuluessa on osittain todellinen maailma, mutta osittain abstrakti sosiaalinen rakennelma. Voit neuvotella tulevan abstraktin sosiaalisen rakennelman kanssa koko ajan. Teet niin aina, kun teet lupauksen. Teet niin aina, kun uhraat jonkin asian toisen asian puolesta. Luovut impulsiivisesta houkutuksesta ja se antaa sinulle moraalisen palkkion, jonka voit lunastaa tulevaisuudessa.
Sitähän raha on, herran tähden. Havaitsimme tulevaisuuden jossain vaiheessa. Kuten sanoin, olimme simpansseja kauan aikaa sitten. Löysimme tulevaisuuden ja huomasimme, että kykenimme neuvottelemaan sen kanssa. Aivan kuin tulevaisuus olisi henkilö.
Se on uskomatonta. Ja osittain siitä syntyi käsite Jumalasta henkilönä. Asia tulisi kääntää toisin päin. Ajatus tulevan kanssa neuvottelemisesta tuli ajatuksesta, että Jumala oli henkilö. Koska käsite Jumalasta henkilönä syntyi ensin. Mutta se oli kehitysvaihe matkalla kohti edes kykyä pystyä sanomaan ”tulevaisuus”.
Olemme käyneet kuuden miljoonan vuoden matkan simpanssista tietoiseksi ihmiseksi. Eikä meillä ole aavistustakaan siitä, mistä nämä uskomattoman hienostuneet ideat tulevat. Kuten käsite uhraamisesta. Tiedätkö, kuinka paljon verta oli vuodatettu, ennen kuin ihmiset pystyivät uhraamaan abstraktisti? Tappamisen sijasta?
Meidän täytyi toteuttaa ajatus: ”Jumala nauttii siitä, että tapat jotain, koska hän tulee tyytyväiseksi verellä.” Meidän täytyi toteuttaa tätä, luoja tietää kuinka kauan, kaksikymmentä tuhatta vuotta? Sata tuhatta vuotta? Kunnes pääsimme lähellekään ajatusta siitä, että pystymme tekemään saman abstraktisti.
Joten katson näitä vanhoja tarinoita evoluutiobiologin tavoin. En yritä väheksyä niitä millään tavalla, koska siitä, mitä emme ymmärrä evoluutiosta, saisi tehtyä paksun kirjan.
Lisäksi uskonnollisessa fenomenologiassa on paljon sellaisia asioita, joista meillä ei ole hajuakaan. Kuten se, että enteogeeneiksi tai psykedeeleiksi kutsutut huumeet saavat aikaan mystisiä kokemuksia.
Kukaan ei tiedä, mitä siitä tulisi päätellä. Ne voi tietysti jättää noteeraamatta sanoen, että ”nehän ovat vain huumeita”. Mutta ihmiset ovat käyttäneet niitä, kuka tietää, viisikymmentä tuhatta vuotta? Sataviisikymmentä tuhatta vuotta? Psykedeelit saattavat olla kaikkien uskonnollisten ideoidemme lähde. En väitä, että ne ovat, mutta ne saattavat hyvinkin olla. Joten miksi meillä on kyky saada mystinen kokemus?
Kuka tietää?
Se liittyy ihailun tunteeseen. Samaan tunteeseen minkä saat, kun kuuntelet erityisen dramaattista musiikkia. Tai kun jokin asia liikuttaa sinua syvästi. Ja kun niskakarvasi nousevat pystyyn, tiedätkö mitä se on? Se on piloerektio. Sama asia, mikä tapahtuu kissalle, kun se näkee suuren koiran.
Se on pelonsekaista ihailua. Tunnet sen, kun ihosi menee kananlihalle musiikin takia. Karvasi nousevat pystyyn kuten kissalla, siis kaljulla kissalla.
Mitä päättelet siitä, että nämä enteogeenit jäljittelevät tarkasti ihmisen neurokemiaa?
–Ne todellakin tekevät niin. Siitä ei ole epäilystäkään.
Mutta mistä luulet, että se johtuu?
–Osa syystä on se, että jaamme yhteisen evoluutiopolun kaikkien syömiemme asioiden kanssa. Kuten kasvien ja sienten. Olemme kehitysopillisesti sidoksissa planeetan jokaisen elämänmuodon kanssa.
Esimerkiksi serotoniinilla on sama vaikutus hummereihin kuin ihmisiin. Jos niiden serotoniinitasoja nostetaan, hummerit nousevat enemmän pystyyn ja ne ovat halukkaampia taistella. Jos serotoniinitasoja lasketaan, silloin hummeri masentuu ja piiloutuu. Mieti sitä. Erosimme hummereista noin 350 miljoonaa vuotta sitten ja ne elävät vieläkin dominanssihierarkioissa.
Dominanssihierarkia on niin vanha. Se on puita ja kukkia vanhempi. Se on pysyvä.
Olemme kehittyneet hierarkiaa varten. Ja sen henki on Vanhan testamentin Jumala, ainakin osittain. Hierarkian henki. Joten nämä asiat ovat minulle ällistyttäviä, ja osittain siksi tutkin niitä. Mutta kaikki aivokytkentämme on ehdollistettu siihen. Naiset käyttävät dominanssihierarkiaa valitakseen kumppanin. Se on hyvin outoa, sillä ihmiset ajattelevat evoluution luonnonvalinnan näkökulmasta, melkein aina. Mutta seksuaalisella valinnalla on valtava rooli, joten heitän vähän hurjaa juttua tähän.
Tiedämme, että meillä on kaksi kertaa enemmän naispuolisia esivanhempia. joillekin tämä on vaikeaa mutta voit ajatella niin, että karkeasti sanottuna, jos jokaisella naisella olisi yksi lapsi ja vain joka toisella miehellä olisi lapsi. Joten miehillä on joko kaksi lasta, tai ei yhtään. Se on osapuilleen keskiarvo.
Jos olet mies, sinulla on kaksi lasta, kenties kahden eri naisen kanssa, tai nolla lasta. Jos olet nainen, jokaisella on yksi lapsi. Se on keskiarvo. Joten menestys on vaihtelevampaa miesten keskuudessa. Se on muuten hyvin yleistä myös eläinkunnan keskuudessa. Kysymys kuuluu, kuinka naiset valitsevat kumppaninsa?
Toisin kuin naarassimpanssit, naiset parittelevat valikoiden. Kiimassa oleva naarassimpanssi parittelee kenen tahansa uroksen kanssa. Dominoivat urokset parittelevat todennäköisimmin mutta se johtuu toisten alistamisesta, ei naaraan valinnanvapaudesta. Naiset käyttävät valinnanvapautta. Ja se on eräs asioista, jotka erottivat meidät simpansseista.
Mutta kuinka naiset tekevät sen? He katsovat miesten dominanssihierarkiaa, jossa miehet kilpailevat. Voisi sanoa, että he kilpailevat vallasta. Mutta se on aika vääristynyt tapa tarkastella asiaa. He kilpailevat pikemminkin vaikutusvallasta. He kilpailevat johtajuudesta. Joten tavallaan hierarkian huipulla olevat miehet ovat toisten miesten valitsemia. Tietysti on raakalaisia ja saalistajia, mutta puhun keskiarvosta ajan saatossa. Miehet ikään kuin järjestäytyvät, ja vaikutusvaltaiset miehet nousevat huipulle ja naiset valitsevat heidät.
Mietipä sitä. Se tarkoittaa, että miljoonien vuosien ajan, jonka dominanssihierarkia tuossa muodossa on ollut, sanotaan, että siitä lähtien, kun erosimme simpansseista kuusi miljoonaa vuotta sitten miesten dominanssihierarkia on se ympäristö, joka työntää parittelevan uroksen huipulle. Eli mies, joka esiintyy dominanssihierarkiassa on se, joka todennäköisimmin jättää geneettisen jäljen.
Eli miesten dominanssihierarkia on valintamekanismi, joka välittyy naisten kautta.
Se tarkoittaa sitä, että kun olemme kulkeneet kuusi miljoonaa vuotta ajan halki, miehet eivät ainoastaan ole sopeutuneet dominanssihierarkian olemassaoloon, vaan myös kykyyn kiivetä sitä ylös. Ja se on yksilön keskeinen henki, jossain mielessä. Yksilö on se, joka voi siirtyä ylös dominanssihierarkioissa. Se on silmä pyramidin huipulla, mikä on valittu sinne. Seurauksena tulemme jatkuvasti paremmiksi, kulttuurin välittämistä biologisista syistä johtuen, dominanssihierarkioiden kiipeämisessä, jotta voisimme jättää geneettisen jäljen. Se on tapahtunut ihmisille.
Kuvittele, että sitä on tapahtunut kuusi miljoonaa vuotta. Ja että olemme alkaneet tarkkailla sitä, koska olemme uteliaita otuksia. Yritämme jatkuvasti selvittää, keitä oikein olemme. Ja tarkkaillessamme sitä, olemme alkaneet kertoa tarinoita hierarkiaa kiivenneistä ihmisistä. He olivat sankareita.
Siitä sankarimytologia sai alkunsa. Ja suurin sankari oli se, joka meni ja tappoi käärmeen. Luonnollisesti, sillä se tyyppi oli kuule suuri sankari. Ehkä jo silloin, kun elimme puissa, hän oli sankari. Joten suuri sankari on se, joka tappaa lohikäärmeen, ottaa kullan, tuo sen yhteisöön ja jakaa sen. Hän myös kiipeää ylös hierarkiassa.
Hän todennäköisimmin löytää neitsyen, sillä pelastat neitsyen lohikäärmeen kynsistä ja saat hänet. Eli dominanssihierarkia on mekanismi, joka valitsee sankareita ja jalostaa heitä. Seuraamme sitä kuusi miljoonaa vuotta ja alamme ymmärtää mitä sankarina oleminen tarkoittaa. Alamme kertoa tarinoita siitä.
Joten emme pyri ainoastaan geneettisesti dominanssihierarkiaan naisten välittämänä valintamekanismina, vaan myös tarinoiden avulla. Joten sanomme: ”Tuo henkilö on ihailtava”, ja kerromme tarinan hänestä. ”Tämä henkilö on ihailtava”, kerromme tarinan. ”Ja tämä henkilö on ihailtava.” Ja samaan aikaan puhumme ihmisistä, jotka eivät ole ihailtavia. Sitten ”ihailtava” ja ”ei-ihailtava” alkavat muodostua kategorioiksi.
Ja siitä saamme asiat kuten hyvän ja pahan.
Ja sitten voit alkaa kuvitella täydellistä ihmistä. Valitset kymmenen ihailtavaa ihmistä, ja yksi heistä on ”meta-ihailtava”. Hän on sankari, josta ajan myötä tulee uskonnollinen hahmo. Hänestä tulee pelastaja, messias, kun käsitteellistämme ideaalisen yksilön.
Ja lännessä olemme järkeilleet asian siten, että ideaalinen henkilö on se, joka puhuu totta. Se tarkoittaa sitä, että se on paras keino kiivetä ylös kaikkia mahdollisia dominanssihierarkioita. Vakaimmalla ja pitkäkestoisimmalla tavalla, se on läntisen kulttuurin johtopäätös.
Eli kun puhut postmodernistien vastustuksesta näitä klassisia miesrakenteita kohtaan…
Katso jakso #958 kokonaan:
Joe Rogan Experience #958 – Jordan Peterson
The Joe Rogan Experience -podcast:
youtube.com/user/PowerfulJRE
